May, 2013

Aloittamisen tuska

Tämä on kaikkein vaikein vaihe. Nimittäin aloittaminen. Oli kyse sitten uudesta blogitekstistä, siivoamisesta, lenkistä tai työpäivästä, aloittaminen on aina hankalaa. Tämä kirjoitus kertoo siitä, miten vaikeaa tämän kirjoituksen aloittaminen oli. Ja ehkä jotain muuta.

Olen viimeisen kahden vuoden ajan lukenut paljon, ja mielestäni oppinutkin paljon. Siinä missä kouluaikojen lukeminen assosioitui pakolliseen oppimiseen, työelämän ohessa lukeminen on ollut vapaa-ajan timantti. Kun lukee itselleen, oppii eniten.

Tietyn pisteen jälkeen pelkän ottamisen sijasta syntyy kuitenkin palava tarve antaa. Antaminen on lopulta tekemisen muodoista hienoin – se on siemen kylvämistä ainaisen syömisen sijasta. Tämä teksti antaa.

Noin vuoden ajan olen pyöritellyt ajatuksia siitä, mistä haluaisin kirjoittaa. Olen muodostanut muutaman hyvän iskulauseen tai käsitteen ja kuvitellut, että “tästä aiheesta riittäisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa.” No ei muuten riitä.

Ihminen usein puijaa itseään luulemaan ymmärtävänsä enemmän, kuin todellisuudessa ymmärtää.

Huomasin jo varhaisessa vaiheessa, että ihminen usein puijaa itseään luulemaan ymmärtävänsä enemmän, kuin todellisuudessa ymmärtää. Ilmiö on tuttu jo kouluajoilta; luet oikeita vastauksia ja mietit, että kyllä mä nämä ymmärrän. Yritäpä ensi kerralla muodostaa itse vastaus katsomatta ratkaisuja.

Satunnaisen tekstitiedostokasan jälkeen totesin lakonisesti, että minusta ei ole tähän. Jokainen paperi sisälsi puoli sivua ajatuksia aiheesta, josta koin ymmärtäväni paljonkin. Totesin kuitenkin, että ymmärrys ei muodostunut yksityiskohtaisten ominaisuuksien luettelemisesta. Päinvastoin, ymmärrys muodostuu vasta sitten, kun unohtaa puut ja kohtaa metsän. Silloin välähtää.

Epäonnistuminen

Aloittamisen hankaluus on suoraan verrannollinen aikaansaamattomuuden käsitteeseen. Jos ei koskaan aloita, ei koskaan saa. Jos pelkää häviötä, ei uskalla yrittää.

Tehdään mielikuvaharjoitus: jos et voisi epäonnistua, mitä juuri nyt tekisit?

Mietin usein, että haluaisin perustaa – ei vaan perustaisin – yrityksen sellaisten ihmisten kanssa, joihin luotan kaikista eniten niin henkilökohtaisella kuin ammatillisella tasolla. Löytäisin itseni aina uudelleen paljon puhutusta flow-tilasta, johon nykyisellään valitettavan harvoin yllän.

Mutta mikä estää minua? Pelkoni. Pelkoni siitä, mitä yrittäminen voisi tuoda tullessaan. Aivan samat pelot, jotka estivät minua kirjoittamasta. Nämä pelot ovat alitajuisen mielen tapoja suojella itseämme muutokselta.

Kuten Tim Ferris ilmaisi: “fear is optimistic denial.” Touché. Omia ajatuksiani summaten lisään, että konditionaali on pessimistin ja laiskan paras kaveri. Lue nyt vastaukseni mielikuvaharjoitukseen uudestaan.

Oletko sinä tekijä vai katsomossa?

Epäonnistumisen eliminointi

Mitä käy, jos epäonnistumisen elementti poistetaan? Virtuaalisessa maailmassa tämä on jo varkain saavutettu; anonyyminä (verkko)pelaajana jaksat pelata peliä päivästä toiseen, sillä varsinaista epäonnistumisen käsitettä ei ole olemassa. Mahdollisen luisukierteen jälkeen voit aloittaa puhtaalta pöydältä – toisin kuin oikeassa elämässä. Ja nämä pelejä ympäri vuorokauden hakkaavat, tosielämässä mahdollisesti laiskat ja saamattomat ihmiset nousevat virtuaalimaailman kuninkaiksi. Eikä vähiten siksi, että heillä ei ole pelkoa epäonnistumisesta. Ja mitä jos henkisesti miettisit toimivasi maailmassa, jossa ei voi epäonnistua. Mieti tätä analogiaa.

Pulttaa itsesi moodiin, jossa et mieti tekemisen tuskaa, tai edes sen tuloksia. Teet vain.

Toki on muistettava se tosiasia, että aina löytyy niitä ääripään ihmisiä, jotka eivät mistään ponnistuksista huolimatta menesty. Sitä kutsutaan todennäköisyydeksi ja sattumanvaraisuudeksi, joista muun muassa Nassim Nicholas Taleb syvällisesti kirjoissaan keskustelee.

Kuitenkin, argumentoimalla todennäköisyysjakauman ääripäistä osoitat henkistä kypsymättömyyttä. Eliminoi henkinen epäonnistumisen muuri ja astu ovesta sisään. Yllätyt, miten helppoa siirtymä on, mutta et voi käsittää sitä ennen kuin… arvasittekin, aloitat.

Sitku

Aloittamisen ilmiötä voi lähestyä myös eri perspektiivistä; asioiden lykkääminen on helpompaa kuin tekeminen. Kutsun tätä sitku-ajatteluksi. Sitku mul on vähemmän töitä ja enemmän aikaa ni alotan urheilun. Joopa joo läski, et aloita. Tai sitku mulla on enemmän rahaa, ni kaikki on helpompaa. Kuule, päinvastoin. Oletteko muuten kuulleet, että ensi viikolla asiat on aina paremmin? Niin minäkin!

Asian lykkäämisestä muodostuva tuska ylittää nopeasti sen suorittamisesta aiheutuvan vaivan.

Vastaus sitku-ajatteluun löytyy teemaa myötäillen nopeasti: aloita nyt. Pulttaa itsesi moodiin, jossa et mieti tekemisen tuskaa, tai edes sen tuloksia. Teet vain.

Jos Selänne tai Litti olisivat miettineet, kuinka paljon aikaa harrastukseen oikeen pitääkään käyttää tullakseen hyväksi, he eivät olisi aloittaneet. Kun aloitat, etkä aina mieti pitkän tähtäimen tuskaa, olet vahvoilla. Jokainen talo rakennetaan tiili kerrallaan.

Oman mausteensa nappisoppaan tuo se, että nuorena aloittaminen on helpompaa. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä enemmän ymmärrät asioiden vaatiman vaivan ja tuskan. Huomaan tämän päivittäin omassa arjessani. Enhän mä nyt enää voi alkaa soittaa sembaloa, kun pitäis opetella ne teoriat ja sitten pitäis käyttää hirveesti aikaa. Ikä tuo mukanaan tietoisuuden, niin hyvässä kuin pahassa.

Loppusanat

Tämä teksti syntyi lopulta kuin itsestään. Se vaati kaikkineen aikaa noin 54 minuuttia. Ja ai että kun tuntuu hyvältä.

Miksi en tehnyt tätä aiemmin? Koska pelkäsin aloittaa.

Mietin, mitä ystävänikin nyt sanovat, kun alan kirjoittaa. Osaankohan muodostaa lauseet oikein? Tuleekohan relatiivipronominivirheitä? Kirjoitanko minä-näkökulmasta vai kolmannen osapuolen roolista käsin? Missä muodossa tekstin julkaisen? Pitääkö blogini ulkoasu olla täydellinen, koska teen ammatikseni designia?

Metsä, puut ja niin edelleen.

Haastan sinut. Oli kyseessä sitten uusi harrastus, yksi lenkki, parempi käytös tai lempeämpi suhtautuminen lähimmäisiin. Aloita tänään.

“Eilen sanoit huomenna.”

Next up

June, 2016

Article

Ymmärtäminen

Mitä enemmän luulee ymmärtävänsä, sitä vähemmän yleensä ymmärtää. Toisin päin kääntäen: mitä enemmän tietää, sitä enemmän ymmärtää, että ei tiedä. Itsevarmuus oman ...

View all articles
Jussi Virtanen

Jussi Virtanen is a passionate designer and founder of Solder, a design and development agency based in Helsinki, Finland.

Contact

Jussi writes and does regular speaking in events. Feel free to contact him on these matters.

jussi@jussivirtanen.fi
+358 40 572 7278