Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä

Jari Sarasvuo

2015 | 465 sivua | Osta

No huh huh. Näillä sanoilla alkaa Jarin tarina, joka on hilpeä, mutta raadollisuudessaan opettavainen. Kun yksi mies antaa kaikkensa, siinä sattuu ja tapahtuu. Ja juuri se tekeekin Jarin tarinasta mielenkiintoisen, ainutkertaisen ja jopa merkittävän.

Jo pelkkä sukunimi Sarasvuo herättää ihmisissä usein ristiriitaisia fiiliksiä. Milloin on julkinen pelle, ja milloin ei kompetenssi riitä, ja milloin voisi muuten vain poistua julkisuudesta. Negatiivissävytteisiä väitteitä kuunnellessani usein mietin, että mistä tarve muiden, usein erityisesti julkisuudessa esiintyvien ihmisten mollaamiselle kumpuaa. Tai no, yksinkertainen selityshän lienee se, että laskemalla muita alemmas nostat suhteessa itseäsi ylemmäs, noin niin kuin periaatetasolla. Sinäänsä huvittavaa, että harva meistä kuitenkaan olisi valmis sanomaan näitä mielipiteitään kasvotusten.

Tunnustetaan: tykkään Jarin tyylistä. Tekee asiat omalla tavallaan. On avoimesti virheellinen. On rehellinen itselleen, tai ainakin vilpittömästi vaikuttaa siltä. Luin aikanaan ystäväni vinkistä Jarin Sisäisen Sankarin ja olin vakuuttunut, että miehellä on sanottavaa. Kevään 2013 Yle Puheen monologit puolestaan osoittivat, että sisältö ei rajoitu yhden kategorian alle. Jos et ole kuunnellut, kannattaa laittaa listalle. Ja lisävinkki: tällä hetkellä Yle Puheella pyörii Jarin uusi monologisarja joka maanantai klo 13. Mutta se taustoista, asiaan.

“Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä” vahvistaa mielikuvaa miehestä, jonka elämänkokemuksesta riittää ammennettavaa. Alussa käydään läpi Jarin lapsuuden tapahtumia ja nuoreksi varttumista. Tulee ensimmäinen kunniahimoinen yritys, toimittajan hommat, aikanaan kohua herättänyt Hyvät, Pahat ja Rumat, penkin alle mennyt Les Misérables, Diili, Trainer’s House ja Satama-integraatio. On vauhtia ja vaaratilanteita. Ihmissuhteita syntyy, riidat paisuvat ja bisnekset koettelevat henkistä ja fyysistä kantokykyä. Ja ajan myötä kantokyky saavuttaa lakipisteensä ja tulee romahdus, joka mahdollistaa uuden nousun. “Olisin tuhoutunut, ellen olisi tuhoutunut,” kuten tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard jo aikanaan totesi.

Matkan varrella Jari kiittää avoimesti kaikkia tarinaan osallistuneita. Ja antaa anteeksi niille, jotka ovat häntä vastaan rikkoneet. “Paras jättää tuomiota jakamatta tyystin. Ihminen ansaitsee myötätuntoasi erityisesti silloin, kun hän ei sitä käytöksellään ansaitse. Moraalin musta vyö,” Jari summaa.

Kommuunielämistä, irstailua ja isättömyyttään kuvaileva Jari pudottelee tasaista tahtia paljon tiivistyksiä ja sisäistettyjä viisauksia, ja samassa tasaisessa tahdissa huomaan alleviivaavani mieleenpainuvia kohtia. Hyvät, Pahat ja Rumat -show’n suunnittelussa mentiin stevejobsmaisella periaatteella: “me pallottelimme, mikä olisi meistä itsestämme kova juttu. Viis kohderyhmistä tai kuvitelluista katsojista” ja ideasta toteutukseen -funnelia havainnollistettiin perinteisemmin: “se, mikä on itsestään selvää paperilla ja puheissa, ei todellakaan ole itsestään selvää tosielämän testissä, kun stressattua ihmistä houkutellaan helpommilla vaihtoehdoilla.”

Löytyipä tarinasta paljon pohdittavaa myös oman tulevan uuden yrityksen perustaksi:

“Maailman muutoksen kiihtyessä se, joka oppii nopeimmin, syö elävältä sen, joka osaa eniten.”

“Parempi on hankkia ensin liikaa bisnestä, vasta sitten varovaisesti tekijöitä.”

“Jos onnistut hyvien ihmisten houkuttelemisessa, kasvattamisessa ja pitämisessä, onnistut kaikessa muussakin.”

“Hyvin paketoitu pieni yllätys puree aina paremmin kuin etukäteen kirittävä lupaus bonuksesta, joka osoittautuu joko saavuttamattomaksi menetykseksi tai saavutetuksi antikliimaksiksi.”

“Kun kunnianhimo kohdistuu asiakkaalle tuotettuun arvoon, se on kaunis asia. Kun kunnianhimo kohdistuukin omaan menestykseen ja sen merkkeihin, on kysymys syövästä nimeltä ahneus.”

Jari nostaa arkoja aiheita esiin, kuitenkaan mässäilemättä niillä. Hän ei kainostele heikkouksiaan. Puhutaan alkoholismista, ahneudesta ja pahuudesta. Perheen hylkäämisestä. Puhutaan koruttomasti yrittämisen varjopuolista, ahdistuksesta, onnettomuuden tunteesta ja ystävien menettämisestä. Kirja on Jarin ripittäytyminen yhteiskunnalle. Hän korostaa puheissaan sitä, että tarvitsee itse eniten niitä oppeja, joita koittaa muille myydä; hänkin on asiakas.

Kaiken tämän myötä tulee tunne, että luen Jarin tarinaa, en julkisuuden Sarasvuon. Ja hyvä niin.

Mistä tunnistaa hyvän kirjan? Siitä, että viimeisellä sivulla tulee esiin haikeus, tietynlainen tunnetyhjiö, katharsis. Ja tässä kirjassa se tuli, olipahan matka. Vaikka et tätä luultavasti koskaan luekaan, niin kiitos Jari, että jaoit tarinasi.

Arvosana: 9 / 10.

...tai selaa aiheittain: artikkeli , kirja-arvostelu tai podcast .

Tietoa kirjoittajasta

Olen suunnittelija, joka on saanut palvella lähes 100 asiakasta, joihin kuuluvat mm. Smartly.io, Nosto, Leadfeeder, Kesko, PwC ja Ruohonjuuri. Aiemmin toimin Venuun brändivastaavana.

Perustamani suunnittelutoimisto Solder auttaa asiakkaitaan rakentamaan maailmanluokan palveluita.

Menu