March, 2017

Pitäisikö sinun unohtaa tavoitteet ja siirtyä systeemeihin?

Törmäsin hetki sitten Dilbert-sarjakuvasta kuuluisaksi tulleen Scott Adamsin lainaukseen, jossa hän tylysti toteaa, että häviäjillä on tavoitteita, voittajilla systeemeitä (“Losers have goals, winners have systems”). Jäin miettimään tätä ajatusta tarkemmin. Vaikka aluksi se tuntui olevan kaikkea oppimaani vastaan, löysin ajatuksesta välittömästi jotain nerokasta.

Kun keskityt tavoitteiden sijasta systeemeihin, alat valita projekteja ja tapoja, jotka ulkopuolisen silmin tarkastellen saattavat näyttää epäonnistuneilta, mutta jotka luovat muualle siirrettäviä taitoja tai suhteita. Toisin sanoen valitset pitkän tähtäimen lyhyen sijasta. Tämä taitojen ja suhteiden siirrettävyys on systeemiajattelun ytimessä. Kun kysyt uuden projektin edessä itseltäsi “mitä taitoja tästä tekemisestä voin siirtää muualle?” olet jo pitkällä.

Samaistun Scottin malliin. Juuri nyt luet sanoja, jotka sijaitsevat blogissani, jolla ei ole mitään tavoitetta. Minulta on useampaan otteeseen kysytty, miksi kirjoitan juttuja nettiin, ja olen aina vastannut, että täysin huvikseni. Tykkään kirjoittaa ja yritän kehittyä siinä. Sama juttu valokuvauksen ja puhe-esitysten kanssa. Ne tuntuvat oikealta, ja teen niitä jatkuvasti innolla.

Kun kysyt uuden projektin edessä itseltäsi “mitä taitoja tästä tekemisestä voisi siirtää muualle?” olet jo pitkällä.

Tiedän, että paremmaksi kirjoittajaksi tullaan kirjoittamalla, joten kirjoitan. Tämä mahdollistaa sen, että voin päätellä sekä omia tuotoksia tutkiessa että muiden palautetta analysoidessa, mikä toimii ja mikä ei. Opin tunnistamaan “sen hyvän jutun” joka kerta paremmin. Miksi tämä resonoi yleisössä? Miksi tuo ei aiheuttanut mitään reaktiota?

Alan hiljalleen poimia syy-yhteyksiä tekemisen ja tulosten väliltä.

"Tuntuu hyvältä"

Yksi hyvä tapa tunnistaa toimiva juttu on seurata oman kehon reaktioita. Kun mietin jotain juttua, esimerkiksi blogikirjoitusta, puhetta tai valokuvaa, saatan saada pelkästä ajatuksesta kylmiä väreitä. Tämä ohikiitävän nopea hetki on kehon tapa kertoa minulle, että olen hyvän ajatuksen äärellä. Kokemuksen myötä näille kehon signaaleille tulee entistä herkemmäksi ja oppii poimimaan toimivat ajatukset huonoista.

Vinkki: kun saat hyvältä tuntuvan ajatuksen, kirjoita se nopeasti ylös, sillä vaikka ajatus on kuinka hyvä ja vannot muistavasi sen vielä vartin päästä, voi jokin olennainen nyanssi ideasta mystisesti kadota matkalla. Pidän esimerkiksi yöpöydälläni aina kynää ja paperia, jotta voin kirjoittaa lukiessa heränneitä ajatuksia ylös. Tyypillisesti aamuun mennessä olen jo unohtanut ajatuksen, mutta paperista lukiessani saan sen takaisin.

Tiedän, että paremmaksi kirjoittajaksi tullaan kirjoittamalla, joten kirjoitan.

Suurin vaikeus on ollut luopua ajatuksista, jotka eivät lopulta herätä tuntemuksia. Varsinkin jos on kerennyt nähdä paljon aikaa ja vaivaa. Tällöin on edessä usein raskas luopumisen hetki, jolloin on vain todettava, että “tämä ei toimi” ja aloitettava alusta.

Mieleeni tulee tarina kirjailijasta, joka oli kirjoittanut tulevaa kirjaansa 4 vuotta (!), kunnes lopulta hänen agenttinsa varovaisesti totesi, että olisiko aika luovuttaa. Vaikka päätös oli vaikea, kirjailija päätti luopua ikuiseksi venyneestä projektistaan ja jo saman vuoden syksynä hän sai ajatuksen uudesta teoksesta, josta oli tuleva hänen menestynein teos.

Luopuminen on vaihe, jossa koen, että moni menee vikaan: he jatkavat idean kanssa, koska alusta aloittaminen tuntuu pahemmalta. Uskallan kuitenkin sanoa, että alusta aloittaminen on ain(o)a oikea ratkaisu, jos kehosi niin kertoo. Voit pohtia tätäkin periaatetta systeeminä: jos vaikka parisuhteesi ei vain tunnu oikealta, siitä voi silti olla vaikea luopua, koska olette nähneet niin paljon vaivaa.

Mistä motivaatio?

Miksi sitten haluan tulla esimerkiksi paremmaksi kirjoittajaksi? Siksi, että kirjoittamisen taito on mielestäni tärkeää. Muulla ei oikeastaan ole väliä. Kun motivaatio tulee sisältä, tekeminen itsessään on antoisaa, eikä lopputuloksia tarvitse miettiä. Tämä pätee muuten kaikkeen tekemiseen: jos lopputulos on ainoa motivaattori (esim. työstä saatu raha), saavutukset jäävät laihoiksi, tai ovat parhaimmillaankin lässähtänyt antikliimaksi (vaikka saisitkin esimerkiksi ison rahallisen korvauksen).

Suurin vaikeus on ollut luopua ajatuksista, jotka eivät lopulta herätä tuntemuksia. Varsinkin jos on kerennyt nähdä paljon aikaa ja vaivaa.

Kun kirjoitan, valmistaudun johonkin, joka ehkä odottaa tai ei odota minua tulevaisuudessa. Avaan yhden oven. Olennaista on, että kirjoitan huolimatta tulevaisuudesta. Sama pätee muihin juttuihin, joita teen siksi, että ne tuntuvat oikealta. Yksi asia johtaa yleensä toiseen, ja kun systemaattisesti avaat ovia eri suuntiin, saattaa paljastua täysin uusia ovia, joita ei olisi auennut ilman ensimmäisen oven avaamista. Avaa siis ovia.

Rakenna omat säännöt

Adams nostaa esille myös toisen ajatuksen, joka puoltaa erilaisten taitojen hankkimista: voit valita haluatko tulla:

  1. Äärimmäisen hyväksi jossain yhdessä jutussa vai
  2. Hyväksi (top 25 %) kahdessa tai useammassa osaamisalueessa.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa on puolensa, mutta lopulta harva päätyy NHL:ään tai julkaisemaan triplaplatina-albumia.

Toinen vaihtoehto on helpompi. Kun hankit muutaman taidon, jossa olet tarpeeksi hyvä ja yhdistät ne, käsissäsi onkin huomattavasti harvinaisempi yhdistelmä. Adams suosittelee kommunikaatiota jossain muodossa yhdeksi näistä taidoista, ja olen täysin samaa mieltä.

Seuraavaksi mietit, mikä on intohimosi, sillä siinä pääset helposti top 25% osaajaksi. Kun yhdistät kaikki osaamisesi nyt yhdeksi kokonaisuudeksi, voi yhdistelmäsi ollakin todella harvinainen ja kilpailukykyinen. Saattaa kuulostaa aika helpolta ja yksinkertaiselta vinkiltä, mutta Adamsin mukaan yllättyisimme, miten vaikeaa on löytää menestynyttä ihmistä, jolla ei olisi noin kolmea taitoa ylimmän 25 % luokassa.

Jatkossa kun minulta kysytään, miksi kirjoitan, vastaan, että kirjoittaminen on systeemi, ei tavoite.

Next up

January, 2017

Article

Tekeminen voittaa täydellisyyden

Olen huono tilaamaan uutiskirjeitä, mutta ne harvat, joihin olen tykästynyt, tuntuvat joka kerta tuovan uusia ajatuksia. Tällä kertaa sain kimmokkeen Spotifyn entisen pääsuunnittelijan ...

View all articles
Jussi Virtanen

Jussi Virtanen is a passionate designer and founder of Solder, a design and development agency based in Helsinki, Finland.

Contact

Jussi writes and does regular speaking in events. Feel free to contact him on these matters.

jussi@jussivirtanen.fi
+358 40 572 7278