Poika raidallisessa pyjamassa

Pähkinänkuoressa

Latteista henkilöhahmoista kärsivä tarina saattaa holokaustin kauheudet uuteen valoon nuoren saksalaispojan näkökulmasta.

Kun vierailin vajaa vuosi sitten Auschwitzissa, käsitykseni koko alueen laajuudesta ja samalla tekojen kauheudesta nousi aivan uudelle tasolle. Omin silmin todistaminen muuttaa perspektiiviä, sanotaan. Nyt tätä perspektiiviä koeteltiin, kun tutustuin useammassa keskustelussa esiin tulleeseen teokseen Poika raidallisessa pyjamassa, joka jo kansitekstin perusteella vaikutti pelottavan tunnelatautuneelta. Miten 8-vuotias lapsi kokisi “Aus-vitsin” sen aitojen ulkopuolelta?

Yleensä teokset, jotka nousevat klassikon maineeseen, tekevät sen syystä. Tarinat ovat mukaansatempaavia, usein koruttomia, omalaatuisia ja koskettavia. Tällä kertaa—vaikea sanoa miksi—koin kuitenkin pettymyksen; Poika raidallisessa pyjamassa tuntui tarinaltaan lattealta, tunnelmaltaan keskinkertaiselta ja kerronnaltaan kömpelöltä. Henkilöhahmojen koko rosteri tuntui yllätyksettömän torsolta, ja tapahtumaympäristö kuvattiin pintapuoleisesti.

Tarina alkaa toisen maailmansodan keskeltä, jolloin kirjan päähenkilö, nuori 8-vuotias poika Bruno, muuttaa perheensä kanssa Berliinistä Auschwitziin—tai Aus-vitsiin, kuten Bruno paikkaa kutsuu. Brunon isä on saksalainen upseeri, ja “Hilleri” on käskenyt hänet leirille johtotehtäviin. Tarina lähtee verkkaisesti liikkeelle ja sisältää paljon Brunon pohdintoja muutosta ja sen tuomasta muutoksesta. Välillä tuntuu, että tarina ei etene, vaikka jo kansikuvan perusteella lukija tietää, mihin suuntaan tarina tulee viemään.

Suunnilleen samanikäisen pojan isänä voin hyvin samaistua Brunon pohdintoihin. Tämä lieneekin kirjan harvassa ilmentyvä suola: on avartavaa miettiä, miten oudoilta aikuisten teot ja toimintatavat vaikuttavat lapsen silmin. Miksi jotkut ovat aidan tuolla puolen ja me tällä puolen? Miksen voi mennä leikkimään heidän kanssaan? Suurin osa kysymyksistä pyörii Brunon omassa päässä, joskin osa pääsee ilmoille aiheuttaen aikuisissa epämukavia tunteita ja käsinkosketeltavaa vaikeutta antaa järkevä vastaus. Nämä pohdinnat olisivat ansainneet ehdottomasti enemmän palstatilaa ja muutenkin tarkempaa kuvailua. Nyt ne jäävät valitettavan ontoiksi.

Huomasin jossain vaiheessa, että kirja lähestyy loppua, mutta en ollut tuntenut lukiessa juuri mitään. Jatkoin toiveikkaana viime metreille, mutta turhaan. Ilmeisesti koskettavaksi tarkoitettu loppuratkaisu oli lattea antikliimaksi, jonka seurauksena asetin kirjan takaisin yöpöydälle ja toivoin, että kirjasta tehty elokuva olisi parempi.

...tai selaa aiheittain: artikkeli , kirja-arvostelu tai podcast .

Jussi Virtanen

Olen suunnittelija, joka on saanut palvella lähes 100 asiakasta, joihin kuuluvat mm. Smartly.io, Nosto, Leadfeeder, Kesko, PwC ja Ruohonjuuri. Aiemmin toimin Venuun brändivastaavana.

Perustamani suunnittelutoimisto Solder auttaa asiakkaitaan rakentamaan maailmanluokan palveluita.

EdellinenSeuraava
Jussi
Virtanen
Menu