January, 2017

Tekeminen voittaa täydellisyyden

Olen huono tilaamaan uutiskirjeitä, mutta ne harvat, joihin olen tykästynyt, tuntuvat joka kerta tuovan uusia ajatuksia. Tällä kertaa sain kimmokkeen Spotifyn entisen pääsuunnittelijan, Tobias van Schneiderin, uutiskirjeestä, joka käsitteli kirjoittamista.

Uutiskirjeen pääsanoma oli ytimekkäästi (Tim Ferrisin uusimmasta kirjasta Tools of Titans poimittuna): "kirjoita saadaksesi ideoita niiden ilmaisun sijasta". Ajattelin siirtyä tuumasta toimeen ja alkaa vain kirjoittaa.

Tyypillisesti kirjoittamisprosessini sisältää monta vaihetta. Huomaan ehkä törmääväni johonkin aiheeseen kerta toisensa jälkeen, ja että minulla herää ajatuksia, joita haluaisin ilmaista. Tietyn saturaatiopisteen jälkeen alan tutkia ilmiötä tarkemmin. Perehdyn siihen ehkä artikkeleiden ja kirjojen muodossa, jotta voin varmistua siitä, että en kirjoita jotain tyhmää tai jätä jotain huomioimatta.

Kirjoita saadaksesi ideoita niiden ilmaisun sijasta

Lähestyminen on hyvä, mutta vain tietynlaiseen, suunniteltuun ilmaisuun. Huomaan, että tämä tapa johtaa siihen, että en uskalla kirjoittaa jotain, jota en ole pidempään miettinyt. Lisäksi tuntuu, että kirjoitusteni sävy on välillä hieman negatiivinen ja jopa kitisevä. Huvittavaa sinäänsä, sillä veikkaan että harva minut henkilökohtaisesti tunteva listaisi näitä piirteitä ensimmäisten joukossa.

"Miksi kirjoittaminen ei voisi olla helpompaa?" ajattelin. Tajusin tätä lausetta kirjoittaessa, että olen itse itseni este. Olen hautautunut täydellisyyden kuoppaan, jossa kaiken tuottamani materiaalin (kirjoituksen, asiakastyön, you name it) pitäisi olla täydellistä.

Kokemus syö muut oppimistavat aamupalaksi ja paskoo niistä timantteja.

Mieleeni tuli esimerkki keramiikan opettajasta. Kurssin ensimmäisenä päivänä opettaja jakoi luokan kahteen ryhmään. Luokan toinen puoli, hän sanoi, arvosteltaisiin puhtaasti työn laadun perusteella (ryhmä "laatu") ja toinen puoli työn määrän perusteella (ryhmä "määrä"). Arviointi oli yksinkertainen: kurssin päätteeksi ensimmäinen ryhmä arvioitaisiin yhden tuotoksen laadun perusteella ja toinen ryhmä tehtyjen ruukkujen määrän mukaan.

Arviointipäivä koitti, ja samalla mielenkiintoinen havainto: kaikki kurssin hienoimmat työt löytyivät siitä ryhmästä, jonka tavoite oli tehdä mahdollisimman monta ruukkua (ryhmä "määrä"). Vaikuttikin siltä, että siinä missä ryhmä "määrä" piti konkreettisesti kädet koko ajan savessa—oppien virheistään—, ryhmä "laatu" keskittyi teoriaan ja suunnitteluun, lopulta johtaen keskinkertaiseen lopputulokseen.

Tarinan opetus: tekemällä oppii. Jos olet kuten minä, olet iän myötä ajautunut pisteeseen, jossa saatat mieluummin haluta onnistua kuin kokeilla. Ja juuri tämä ajatusmalli on johtanut siihen, että en ole alkanut kirjoittaa keskeneräisiä ajatuksia, vaan haudannut ne sinne täydellisyys-hatun alle odottamaan parempaa päivää; päivää, joka harvemmin tulee.

Palataan ensimmäisen kappaleen toteamukseen: "kirjoita saadaksesi idoeoita niiden ilmaisun sijasta."

Kirjoitan monesta syystä, mutta yksi niistä on yksinkertaisesti se, että saan itseni ja ajatukset liikkeelle.

Tajuan tämän nyt: usein kirjoittaessa olen saanut uusia ideoita, joita alkuperäisestä ideasta olisi ollut vaikea edes hahmottaa. Ja vaikka ideoita ei syntyisikään, sekään ei haittaa. Nimittäin tekeminen usein tuntuu jo itsessään paremmalta kuin tekemättömyys.

Kirjoitan monesta syystä, mutta yksi niistä on yksinkertaisesti se, että saan itseni ja ajatukset liikkeelle. Sitä alkaa helposti syyllistää itseään saamattomuudesta ja uskallan väittää, että ei se tekeminen silloin ainakaan helpotu.

Tulipa lisäksi mieleen hyvä lainaus armeija-ajoilta: "johonkin suuntaan aloitettu toiminta on parempi kuin ei toimintaa." Usein tekeminen itsessään tuo uusia havaintoja käsillä olevaan tilanteeseen. Kukaan ei tietenkään voi luvata, että toiminta aina olisi oikeaan suuntaan, mutta usein tekemisessä ja oppimisessa on onneksi kyse siitä, että löydetään niitä sudenkuoppia ja vääriä tapoja tehdä. Kokemus syö muut oppimistavat aamupalaksi ja paskoo niistä timantteja.

Johonkin suuntaan aloitettu toiminta on parempi kuin ei toimintaa.

Jokainen tuntee joskus olevansa riittämätön ja suoranaisen huono. Tällaisessa tilanteessa moni alkaa valittaa, mutta jotkut ryhtyvät työhön. Ei se työ aina herkkua ole, mutta valittamalla teet itsestäsi taakan itsellesi ja muille.

Koitan muistuttaa tästä itseäni joka päivä; valitanko vai koitanko tehdä asialle jotain. Harrastan molempia, mutta koitan aktiivisesti nojata jälkimmäiseen. Jo sen joku viisas totesi, että vitutus johtuu siitä, että vastustaa jotain mikä on, mutta ei tee asialle mitään. Kyseessä on mielen oikosulku: virtaa menee ihan kiukulla, mutta mitään ei tapahdu.

Koitetaan yhdessä välttää oikosulkuja ja ryhtyä hommiin. Siitä voi syntyä vaikka mitä.

Next up

December, 2016

Podcast

Ihmisellä ei ole vaapata tahtoa

Vaikka vapaan tahdon illuusion hyväksyminen voi ensin tuntua vaikealta, johtaa se lopulta helpompaan elämään laupeamman suhtautumisen ja hyväksymisen kautta.

View all articles
Jussi Virtanen

Jussi Virtanen is a passionate designer and founder of Solder, a design and development agency based in Helsinki, Finland.

Contact

Jussi writes and does regular speaking in events. Feel free to contact him on these matters.

jussi@jussivirtanen.fi
+358 40 572 7278