July, 2013

Vuoden yrittäjä, ehkä jopa useamman (+ kuvaus yrittäjän päivärutiineista)

Reilu vuosi sitten päätin, etten enää jatkaisi silloisessa päivätyössäni. Muutos oli suuri, eikä syntynyt missään määrin helposti, mutta kyllä kannatti. Seuraavaksi saat lukea, miten minä koen yrittämisen, ja mihin suuntaan haluan kehittyä. Loppukevennyksenä kuvailen tyypillistä työpäivääni, se tuntuu kiinnostavan monia.

Vuoden 2012 toukokuussa tein sen, mistä moni päivätöissä uurastava yrittäjähenkinen ihminen unelmoi – siirryin täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Sanon näin siksi, sillä moni yrittäjähenkinen ihminen juurtuu toisen leipiin vain siksi, että kantti ei kestä hyppyä tuntemattomaan. Syitä on usein monia, ja osa niistä on ihan vakuuttavia. Käytin itse aikanani varmaan niitä kaikkia. Mikään syistä ei kuitenkaan ole kyllin suuri estämään juuri sinua, jos haluat ottaa ohjakset omiin käsiin.

Usein pelkotilat omilleen siirtymisestä liittyvät taloudelliseen epävarmuuteen. Ei minusta kyllä varmasti ole tähän! Entä jos nykyiset asiakkaat häipyvät, eikä uusia tule? Entä jos en pärjääkään? Entä jos lopettaisit pirujen maalaamisen seinälle ja käärisit hihat? Niin minä tein. Ilman suurta rahallista puskuria tai mitään takeita tulevasta. Noin vain.

Kehittymisen polulla

Yksi yrittäjyyden parhaista – joskin samalla vaikeimmista – puolista on, että saa tehdä kaikkea, ja kaiken, juuri niin kuin haluaa. Ja puhun nyt varta vasten yksityisyrittäjyydestä.

Kaikkea ei kuitenkaan kannata eikä pidä tehdä itse, vaikka joistain asioista luopuminen tuntuukin aluksi vaikealta. Useaa yrittäjää yhdistää nimittäin tahtotila pitää kaikki narut omissa kämmenissä.

Yrittäjyys mahdollistaa myös jatkuvan oppimisen, mutta toisin kuin toisen leivissä, oppiminen pitää usein toteuttaa itse.

Yrittäjyyden alkuaikoina pidin esimerkiksi itse kirjanpitoa, mutta täyspäiväisyyteen siirryttyäni päätin vakavoittaa toimintaa perustamalla osakeyhtiön ja ulkoistamalla kirjanpidon. En voi tarpeeksi painottaa, miten paljon turhaa stressiä tämän myötä harteiltani putosi.

Yrittäjyys mahdollistaa myös jatkuvan oppimisen, mutta toisin kuin toisen leivissä, oppiminen pitää usein toteuttaa itse. Olen vilpittömästi kiitollinen siitä, että minulla on jatkuva halu ja into oppia uutta. Lisäksi pidänpä itseäni vielä nopeana oppijana. Jos joskus koen, että oppimisen halu hälvenee, pitää muuttaa suuntaa.

Tällä hetkellä koen kehittyväni huimaa vauhtia. Minulla on myös laaja verkosto sekä yhteistyökumppaneita että asiakkaita, joiden kanssa palan halusta tehdä töitä. Ehkä se sitten näkyy, sillä työmäärä on alun pelkotilojen vastaisesti kasvanut välillä sellaisiin mittoihin, että joudun tuon tuostakin myymään ei-oota, kun kalenteri on täynnä kuukausiksi eteenpäin. Tämä ei ole brassailua, tämä on kovan työn tulosta.

Tuntityöstä tuotteeksi

Olen huomannut, että oman ajan myyminen voi olla kannattavaa, mutta pitkällä tähtäimellä tuotteistaminen on alue, jonka suuntaan haluan siirtyä. Tuotteistaminen mahdollistaa hienojen ideoiden monistamisen siten, että mahdollisimman moni pääsee nauttimaan niistä. Tavoitteenani on tuoda maailmaan ajattelua, jossa korostuu hyvin tekeminen. Enkä halua tehdä sitä välttämättä yksin.

Haluan ehdottomasti etsiä tilanteita, joissa pääsen tekemään yhteistyötä lahjakkaiden ihmisten kanssa. Olen ymmärtänyt, että hienojen asioiden saavuttaminen on harvoin yksinpeliä – yksin voi saavuttaa paljon, mutta loistava tiimi tekee ihmeitä.

Se, miltä tuotteistaminen tulee osaltani tulevaisuudessa näyttämään, on vielä epäselvää – ja hyvä niin. Yksi yrittämisen myyteistä, että kaiken pitäisi olla selvää ja ennaltanähtävää, on täyttä paskaa. Anteeksi. Pääsääntöisesti nautin epävarmuudesta, vaikka aina se ei mukavaa olekaan. Ehkä olen masokistiyrittäjä. Nahkamaski päähän ja menoksi!

Hienojen asioiden saavuttaminen on harvoin yksinpeliä.

Yrittäjän arki

Herään, kello voi olla 5.45 tai 10, ei sinäänsä niin väliä. Tärkeintä on hyvä lepo.

Nousen ylös. Pahana tapana selailen sosiaalisen median tapahtumat läpi ja vilkaisen mailit.

Aamupalan, aamusuihkun ja kämpän siivoamisen (kyllä, minulla on kotitoimisto ja tykkään työskennellä siistissä ympäristössä) jälkeen kampean itseni Thunderbolt Displayn eteen.

Siirrän illalla kirjoittamani To-Do –listan näppiksen päältä ja korkkaan Spotifyn.

Nyt jotain aamuun sopivaa, aloitetaan Elastisen uusimmalla levyllä, Joka Päivä Koko Päivä.

Pääni alkaa liikkua musan tahtiin kun katson ensimmäisen kohdan To-Do –listalta.

Avaan sähköpostista speksit ja samalla raotan työkalupakkiani, johon tänään näyttää kuuluvan pääsääntöisesti Photoshop. Näköjään myös Illustrator.

Oho, kello onkin jo puoli kymmenen ja kymmeneltä pitäisi olla asiakkaalla. Vaatteet niskaan, läppäri laukkuun ja kadulle.

Asiakkaan luona tehokas parituntinen suunnittelupalaveri ja selkeät action pointit, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Se meni nopeasti, nyt lounaalle ja salille.

Salilta takas suihkun kautta työpisteelle, nyt Spotifystä laitetaan OVERWERKiä.

Työkalupakki auki ja hommiin. Pari tuntia hyvää sykettä ja nyt onkin hyvä väli pitää pieni tauko.

Sohvalle ja kirja mukaan, puolen tunnin lukuhetki (pyrin lukemaan 10-20 kirjaa vuodessa; enemmänkin voisi) virkistää enemmän kuin lasi kokista, vaikka jälkimmäiseenkin sorrun silloin tällöin.

Saatan myös ottaa lukemisen sijaan päiväunet. Jos joskus muuten palkkaan ihmisiä töihin, annan kaikkien nukkua vapaasti päiväunia juuri niin paljon kuin tarve vaatii, kunhan työt tulee tehtyä laadukkaasti ja aikataulussa. Rakennan oman unihuoneen.

Kutsun tätä yrittäjän afterworkiksi.

Kahvia en juo. Teetä joskus aamuisin.

Takaisin työpisteelle. Pari puhelua asiakkaiden kanssa ja ensi viikon ohjelma alkaa olla paketissa omalta osaltani. Jään vielä odottelemaan muutamaa varmistusta mailitse.

Omasta velttoudestani tajuan, että työt on oikeastaan tehty, ja voin keskittyä muihin asioihin. Kaivan Advanced Photoshop –lehden ja luen ajatuksella. Haluan oppia lisää.

Lehti luettu. Kaivan henkilökohtaisten projektien kansiosta tiedoston, jota eilen illalla työstin: tänään jatkan kuvankäsittelytaitojeni hiomista ja piirtopöytä sauhuaa.

Kutsun tätä yrittäjän afterworkiksi.

Kolme tuntia siihen upposi kuin taikasauvaa heilauttamalla. Teen selvästi asioita, joista pidän.

Ilta lähenee ja suljen koneen vain palatakseni takaisin vielä viimeistelemään työtäni uusilla silmillä myöhemmin illalla.

Summa summarum, ei mitään ihmeellistä, päinvastoin. Enemmän tekemistä suhteessa puhumiseen – se on hyvän kehityksen kulmakivi. Lahjakkutta on halu oppia ja kyky jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Se on varmasti osaksi geeneissä, ja siitä olen kiitollinen. Kuten olen kiitollinen siitä, että saan tehdä juuri sitä, mitä haluan, kuten vaikka kirjoittaa tämän kirjoituksen perjantaina kello kaksi päivällä.

Lahjakkutta on halu oppia ja kyky jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta.

Kiitos.

Next up

July, 2013

Article

Aloittamisen tuska

Tämä on kaikkein vaikein vaihe. Nimittäin aloittaminen. Oli kyse sitten uudesta blogitekstistä, siivoamisesta, lenkistä tai työpäivästä, aloittaminen on aina hankalaa. Tämä ...

View all articles
Jussi Virtanen

Jussi Virtanen is a passionate designer and founder of Solder, a design and development agency based in Helsinki, Finland.

Contact

Jussi writes and does regular speaking in events. Feel free to contact him on these matters.

jussi@jussivirtanen.fi
+358 40 572 7278