Essentialism

The Disciplined Pursuit of Less

Matkalla kohti olennaista tulee vastaan monta päätöstä, joissa mitataan arvojen lisäksi rohkeus.

Kiireisen työpäivän jälkeen saavut kotiin kello 18.31. Kotimatkalla sähköpostiisi on ilmestynyt tärkeitä viestejä, joihin pitäisi vastata ennen huomisaamua. Sitten muistat taloyhtiön talkoot, joihin lupasit osallistua juuri tänä iltana. Samalla eteiseen juoksee innokas tyttäresi, joka haluaa esittää päiväkodissa oppimansa uuden laulun tanssiesityksineen. Hän kaipaa läsnäoloasi enemmän kuin mihin kännykkän valaisemat kasvosi kykenevät. “Äiti ei nyt ehdi”, sanot ja tunnet tuottamasi pettymyksen jokaisella aistillasi. Koittaessasi revetä joka suuntaan mielessäsi on yksi ajatus yli muiden: milloin elämästäni tuli tällaista?

Greg McKeown, Essentialismin kirjoittaja, eli juuri tällaista elämää. Hän jätti vaimonsa ja vastasyntyneen lapsensa sairaalaan vain muutama tunti synnytyksen jälkeen rientääkseen palaveriin, josta “ei voinut kieltäytyä”. Palaverissa istuessaan Gregille valkeni karu totuus: on eri asia sanoa jonkin asian olevan tärkeä kuin elää sanat todeksi. Niin sai alkunsa Essentialism – The Disciplined Pursuit of Less, joka on kuvaus kurinalaisesta elämäntavasta tehdä vain kaikkein tärkeimpiä asioita.

Essentialismin lupaus kuulostaa houkuttelevan yksinkertaiselta: kun tekee arvomaailmansa mukaisia valintoja, voi edistää oikeasti merkityksellisiä asioita. Kiinnostusta lisätään takakannen provokatiivisilla kysymyksillä: oletko koskaan tuntenut olevasi ylityöllistetty, mutta alihyödynnetty? Tunnetko koskaan olevasi kiireinen, mutta epätuottelias? Tämähän on helppoa: kyllä ja kyllä.

Sitoutuminen vain muutamaan tärkeimpään asiaan tarkoittaa muiden asioiden karsimista.

Lupaus on kuin shekki: arvoton ennen lunastusta. Essentialism kuitenkin seisoo komeasti lupaustensa takana. Se on eheä kokonaisuus, joka saa lukijan sekä miettimään arvoja valintojen takana että kyseenalaistamaan nykytilanteeseen johtaneet päätökset.

Essentialismissa ihmiset jaetaan kahteen ääripäähän, olennaistajiin (essentialists) ja epäolennaistajiin (non-essentialists). Olennaistajat pyrkivät tekemään vain niitä asioita, joilla on merkitystä. Epäolennaistajat puolestaan yrittävät tehdä kaiken. Epäolennaistajan täytyy, olennaistaja valitsee. Epäolennaistaja reagoi, olennaistaja miettii, mikä juuri nyt on tärkeintä. Epäolennaistajan mielestä kaikella on merkitystä, olennaistajan mielestä vain harvalla asialla on merkitystä. You get the point. Läpi kirjan jatkuva mustavalkoinen jaottelu vaikuttaa ensin ylidramaattiselta, mutta oikeuttaa nopeasti itsensä, kun valtaosa epäolennaistajien piirteistä tuntuu turhankin tutulta.

Tehdäkseen parempia päätöksiä, ja elääkseen lopulta parempaa elämää, olennaistajat noudattavat kolmivaiheista prosessia: ensin tutkitaan vaihtoehtoja, sitten karsitaan turhuuksia ja lopulta toteutetaan tärkeyksiä. Tämä Let’s make decisions great again! -prosessi (toim. huom. itse keksitty termi) kuulostaa helpolta, mutta vaatii enemmän uhrauksia kuin mihin moni on valmis.

Elämä on vaihtoehtoja

Vaikka joskus välitön toiminta on hyvästä, tie turhautumiseen on koristeltu säntäilyllä. Koska vain harvalla asialla on oikeasti merkitystä, on järkevää käyttää aikaa merkityksellisten asioiden löytämiseen.

Tärkeiden asioiden löytäminen vaatii etäisyyttä. Tämä tarkoittaa aikaa miettiä, pohtia ja tunnustella, aikaa ottaa selvää. Harmiksemme kiireettömyydestä ja etäisyyttä ottavasta pohdinnasta on tullut uhanalainen luonnonvara. Merkityksellisyyden viittaan naamioitunut kiire on soluttautunut pysyväksi osaksi arkeamme.

Läpi kirjan jatkuva mustavalkoinen jaottelu vaikuttaa ensin ylidramaattiselta, mutta oikeuttaa nopeasti itsensä, kun valtaosa epäolennaistajien piirteistä tuntuu turhankin tutulta.

Vaikka kiireettömyys rinnastetaan helposti laiskuuteen, Greg McKeown uskoo päinvastaisen olevan totta. Olennaistaja tutkii systemaattisesti lukuisia vaihtoehtoja ennen kuin sitoutuu mihinkään, ja panostaa vasta sitten kunnolla. Sitoutuminen vain muutamaan tärkeimpään asiaan puolestaan tarkoittaa muiden asioiden karsimista.

Karsi, karsi, karsi

Kieltäytyminen on tehokas keino tehdä tilaa tärkeille asioille. McKeownin mukaan olemme kuitenkin huonoja kieltäytymään kahdesta syystä: (1) emme tiedä mikä on tärkeää tai (2) vältämme sosiaalisesti epämukavia tilanteita. Oletko koskaan vastannut myöntävästi johonkin pyyntöön vain siksi, että et ole kehdannut kieltäytyä? Niin minäkin.

Kieltäytyminen on tehokas keino tehdä tilaa tärkeille asioille.

Rohkea tietää, mikä itselle on tärkeää ja elää sen mukaisesti. Sain kokea tämän, kun minulle tarjottiin hiljattain arvojeni vastaista työkeikkaa. Ajatus keikan ottamisesta tuntui pahalta, mutta toisaalta vaakakupissa oli huomattava taloudellinen korvaus. Mietin, että jos en nyt vedä itse rajojani, muut vetävät ne jatkossakin puolestani. Lopulta keräsin rohkeutta ja ilmoitin asiakkaalle, että valitettavasti joudun kieltäytymään ehdotetusta yhteistyöstä. Kerroin rehellisesti, että en kokenut tätä keikkaa omakseni. Asiakas kunnioitti päätöstäni, ja keskustelu syveni arvoihin. Lopulta kävi ilmi, että asiakas ei itsekään täysin tiennyt, miksi oli lähtenyt tekemään kyseistä hanketta.

Vasta Essentialismin luettuani ymmärsin kokemukseni paremmin. Kieltäytymisen hetken epämiellyttävä olo voi kestää minuutteja tai tunteja; myöntymisen jopa päiviä, viikkoja tai vuosia. Myöntymällä saattaa hetkellisesti kasvattaa suosiotaan, mutta vain elämällä omien arvojen ja rajojen mukaisesti voi ansaita arvostusta.

Meitä kohdellaan niin kuin opetamme meitä kohdeltavan. Kun alkaa vastata sähköposteihin iltaisin, vastaa jatkossakin sähköposteihin iltaisin. Muodostuu kiireen kierre, josta voi olla vaikea päästä irti.

Kun kieltäytyy jostain turhasta, olennaiselle vapautuu aikaa. Haluaisitko mieluummin esimerkiksi viettää rauhallista aikaa perheesi ja ystäviesi kanssa vai tehdä enemmän töitä? Ensimmäinen vaihtoehto tuntuu luonnolliselta valinnalta, mutta jälkimmäinen on monesti lähempänä todellisuutta.

Jos et priorisoi elämääsi, joku muu tekee sen puolestasi. Priorisointi tarkoittaa erityisesti sitä, että joutuu kieltäytymään monesta hyvästä ja houkuttelevasta mahdollisuudesta. Arvo ilman uhrausta on mielipide.

Kun arvopohjaisen karsinnan myötä tärkeillä asioilla on enemmän tilaa, on aika huolehtia toteutuksen sujuvuudesta.

Toteuta tärkeydet

Essentialism sisältää useampia tapoja, jotka mahdollistavat tärkeimpien asioiden tekemisen vaivattomasti. Yksi tapa on varata asioihin enemmän aikaa kuin miltä alkuun tuntuisi. Täysi kalenteri ei anna tilaa etäisyyden ottamiselle ja jatkuvalle karsimiselle. Greg McKeown nostaa esille Daniel Kahnemanin tutkimuksen, jonka mukaan olemme yltiöoptimistisia arvioimaan tehtävien vaatimaa aikaa etukäteen – vaikka olisimme arvioineet täysin vastaavia aikamääreitä ennenkin väärin.

Meitä kohdellaan niin kuin opetamme meitä kohdeltavan.

Vaikka moni ehdotetuista keinoista (pienet voitot, rutiini ja flow-tila) on ollut entuudestaan esillä muissa yhteyksissä, yksi lyhenne jäi erityisesti mieleen: WIN, eli What’s Important Now, mikä on tärkeää juuri nyt. Kun seuraavan kerran kirjoittaa näsäviisasta kommenttia sosiaaliseen mediaan, voi olla paikallaan kysyä itseltään, että mikä on tärkeää juuri nyt. Suurella todennäköisyydellä se on jotain muuta kuin kyseisen kommentin kirjoittaminen.

Loppusanat

Essentialismista on vaikea keksiä mitään moitittavaa. Se on hyvin kirjoitettu, herättelevä kokonaisuus, jonka lukemisella on konkreettisia vaikutuksia arkiseen elämään. Yksi kirjan vaikuttavuuden mittari on muuten se, että arvostelun sijasta ajautuu kirjoittamaan tiivistelmää.

Ainoa kritiikki koskee kirjan samankaltaisuutta muiden vastaavien teosten kanssa. Jos on tutustunut saman aihepiirin kirjallisuuteen, vastaan tulee tuttuja esimerkkejä ja ajatuksia. Esimerkiksi Start With Why ja The Subtle Art of Not Giving a Fuck käsittelevät samoja arvopohjaisen elämän perusajatuksia. Kauas eivät myöskään jää Aki Hintsan Voittamisen anatomia tai Tommy Hellstenin Saat sen mistä luovut. Tämän ei tosin pitäisi tulla yllätyksenä, sillä tunnumme kipeästi kaipaavan apua arvojen löytämisessä ja toteuttamisessa.

Loppuun haluan lainata kirjasta kappaleen, joka summaa hyvin kaiken olennaisen:

“When we are unclear about our real purpose in life – in other words, when we don’t have a clear sense of our goals, our aspirations and our values – we make up our own social games. We waste time and energies on trying to look good in comparison to other people. We overvalue non-essentials like a nicer car or house, or even intangibles like the number of our followers on Twitter or the way we look in our Facebook photos. As a result, we neglect activities that are truly essential, like spending time with our loved ones, or nurturing our spirit, or taking care of our health.”

Touché.

...tai selaa aiheittain: artikkeli , kirja-arvostelu tai podcast .

Heräsikö ajatuksia?

Usein blogeissa on kommentointiosio, jossa kävijät pääsevät jakamaan ajatuksiaan muille lukijoille. Olen jättänyt kommentointimahdollisuuden tarkoituksella pois seuraavista syistä:

  1. Jos blogi on kävijämääriltään maltillinen (kuten tämä), kommentointiosiot ovat usein tyhjiä.
  2. Kommentit ovat harvemmin pitkän ajatustyön tuloksia, vaan enemmänkin nopeita heittoja.
  3. Henkilökohtainen keskustelu on usein antoisampaa.

Kommenttisi ja ajatuksesi ovat minulle tärkeitä. Kannustankin sinua lähestymään minua suoraan ajatuksellasi. Laita sähköpostia minulle. Ne keskustelut, jotka ovat nousseet jostain kirjoituksestani, ovat usein toimineet innostuksena jatkaa kirjoittamista. Kiitos, että jaksatte uskoa ja osallistua.

Jussi Virtanen

Olen suunnittelija, joka on saanut palvella lähes 100 asiakasta, joihin kuuluvat mm. Smartly.io, Nosto, Leadfeeder, Kesko, PwC ja Ruohonjuuri. Aiemmin toimin Venuun brändivastaavana.

Perustamani suunnittelutoimisto Solder auttaa asiakkaitaan rakentamaan maailmanluokan palveluita.

Edellinen Seuraava
Jussi
Virtanen
Menu