Homo Deus

A Brief History of Tomorrow

Ihmiskunnan kohtalo voi olla ihmisten sijasta tekoälyn käsissä, kun myyntimenestys Sapiensin luoja maalaa dystopiasävytteisiä näkymiä tulevaisuudesta.

Kuvittele itsesi viettämässä iltaa mökillä kahden hyvän ystäväsi kanssa. Illan myötä olette uppoutuneet keskusteluun, jonka aiheet risteilevät luonnollisen ketterästi onnellisuudesta elämän tarkoituksen kautta merkityksellisyyteen, tekoälyyn ja ihmiskunnan tulevaisuuteen. Yhtäkkiä havahdutte siihen, että keskustelua on kestänyt kahdeksan tuntia, samalla kun ilta on vaihtunut yöksi ja yö aamuyöksi. On aika mennä nukkumaan, pohditte. Herättyänne pakkaatte tavaranne ja suuntaatte kukin kohti omaa kotia. Kotiin päästyäsi lähdet kumppanisi kanssa kävelylle ja hän tietysti kyselee innoissaan mökki-illasta. Mistä kaikesta juttelitte? Mietit hetken, mutta lopulta saat vastatuksi laveasti vain “vähän kaikesta”. Et osaa antaa parempaa vastausta, koska on täysi mahdottomuus yrittää tiivistää – edes pitkästi – sitä, mitä käymänne kahdeksan tunnin monisyinen keskustelu oli sisältänyt.

Nyt tiedät, miltä tuntuu yrittää kirjoittaa kirja-arvostelu Homo Deuksesta. Tuntuu, että on täysi mahdottomuus tiivistää sitä, mitä on juuri lukenut. Kun kävin selaten kirjan läpi ennen tämän arvostelun kirjoittamista, päädyin kirjoittamaan seitsemän sivua muistiinpanoja. Tajusin, että tästä tulee helposti ylipitkä tiivistelmä ja koitin löytää kultaisen keskitien arvostelun ja Hararin ajatusten tiivistämisen väliltä.

No mutta, selitykset sikseen. Mennään eteenpäin.

Alkuun muistutus: jos Yuval Noah Hararin aiempi teos Sapiens ei ole vielä tuttu, suosittelen tutustumaan ensin siihen.

Rokkitähden maineeseen kivunneen Yuval Noah Hararin toinen teos, Homo Deus – A Brief History of Tomorrow (suom. Huomisen lyhyt historia), esittelee yksinkertaisen, mutta karmivan ajatuksen: tietoisuuden ja älykkyyden erottaminen toisistaan tulee 2000-luvulla muutamaan ihmisyyden. Tähän päivään asti tietoisuus ja älykkyys ovat kulkeneet käsi kädessä, mutta Hararin mukaan tämä ei ole tae siitä, että näin tulisi aina olemaan.

Olemme onnistuneet rakentamaan laitteita ja ohjelmia, jotka suoriutuvat ihmistä paremmin monissa tehtävissä. Näitä laitteita on kuitenkin yhdistänyt niche-ajattelu: ne ovat yleensä hyviä yhdessä tietyssä asiassa. Ihmisen tehtäväksi on jäänyt hallinnointi ja operointi – jotain, minkä vain tietoisuus on voinut tehdä.

Älykkyyden hallinnoimiseksi on siis tarvittu tietoisuutta. Teknologia on ollut kelpo renki, ja me ihmisinäkin ihan hyvä isäntä. Mutta tämä suunta saattaa olla käännekohdassa, kun tekoälyä kehitetään jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Kriittinen kysymys onkin, mihin ihmiselle ominaista tietoisuutta tarvitaan – vai tarvitaanko sitä ollenkaan?

Hararin aiempi teos Sapiens käsitteli ihmislajin (homo sapiens) syntyä ja historiaa 70 000 vuoden takaa aina nykyhetkeen. Homo Deus puolestaan käsittelee ihmislajin matkaa nykyhetkestä tulevaisuuteen. Oli hienoinen yllätys, että teokset sisältävät samoja teemoja. Siinä missä Sapiensin loppuosa käsitteli hyvin paljon ihmisen onnellisuutta, Homo Deus jatkaa pohtimalla haasteita, joita esimerkiksi kuolemattomuuden tavoittelu synnyttää.

Toisekseen, Homo Deus pitää Sapiensin linjan evoluutiosta sokeana tahona, jota kiinnostaa enemmän systeemi kuin yksilö. Aivan kuten viljelyvallankumous 12 000 vuotta sitten mahdollisti suurempien ihmismäärien elättämisen, 2000-luvun datauskovaisuus voi palvella yksilön sijasta systeemiä, jota kutsumme markkinoiksi. Harari kutsuu tätä dataan nojaavaa suuntausta termillä dataismi ja pelkää sen koituvan ihmislajin kohtaloksi.

Dataismi

Dataismin leviäminen perustuu vahvasti algoritmiajatteluun. Algoritmi on kuin resepti: syötät sille jotain, ja se pyöräyttää syötetyn materiaalin ennaltamäärätyn kaavan läpi ja puskee ulos jotain. Algoritmi on ennen kaikkea tapa prosessoida dataa.

Kaikki organismit ovat pohjimmiltaan algoritmeja, myös ihmiset. Jos ihminen puolestaan nähdään vain dataa prosessoivana algoritmina, on hyvin mahdollista, että lajimme tullaan korvaamaan jollain tehokkaammalla ja paremmalla algoritmilla.

2000-luvun lääketiede ei enää tule painottumaan sairaiden parantamiseen, vaan terveiden ehostamiseen

Jos et koe olevasi algoritmi, se johtuu siitä, että olet niin sinut oman algoritmisi kanssa. Todellisuudessa halut, tunteet ja tuntemukset tekevät valtaosan (Harari heitti luvun 99 %, mutta en ole varma, mistä se on peräisin) kaikista päätöksistämme, ja näiden halujen, tunteiden ja tuntemusten lähde on meille täysi mysteeri. (Jos tämä vapaan tahdon illuusio muuten kuulostaa vieraalta (ja jopa loukkavalta) ajatukselta, suosittelen tutustumaan podcastiini aiheesta.)

Tulevaisuuden ongelmat

On totta, että ihmiskunnalla on suuria ongelmia ratkottavanaan. Voi olla (täysin ymmärrettävästi) vaikea hyväksyä, että koitamme ratkoa esimerkiksi kuolemattomuutta, vaikka maailmassa on vielä valtava määrä ihmisiä vailla edes perustason turvaa. Niin, aivan totta, kolme pyhää vihollistamme, nälänhätä, kulkutaudit ja sodankäynti, ovat koituneet monen kohtaloksi ja koituvat yhä. Ehkä hienoiseksi (positiiviseksi) yllätykseksi nämä kuoleman lähteet ovat kuitenkin menettäneet huomattavasti tuhovoimaansa. Tilalle on tullut uusia ongelmia ja tavoitteita.

Faktakorneri: nälänhätä, kulkutaudit ja sota

Nälänhädän, kulkutautien ja sodankäynnin voimien hiipuminen konkretisoituu, kun tulkitsee niitä Hararin tapaan faktojen valossa. Tässäpä siis Numero-Heikeille vähän faktoja à la Yuval Noah Harari.

Maailmassa on 2,1 miljardia ylipainosta kärsivää ihmistä, kun taas aliravitsemuksesta kärsii 0,85 miljardia ihmistä. Vuonna 2010 ylipainoon kuoli n. 3 miljoonaa ihmistä; aliravitsemukseen noin 1 miljoona. Ennusteiden mukaan vuoteen 2030 mennessä yli 50 % ihmisväestöstä on ylipainoisia.

Kulkutauteihin keksitään vastalääkkeitä ennen kuin ne kerkeävät levitä. Toisin sanoen lääkärit ja tutkijat ovat nopeampia liikkeissään kuin biologia. Tämä on myös syy sille, miksi pelko mustan surman kaltaisista massoittain ihmisiä tappavista taudeista on pääsääntöisesti perusteetonta.

Väkivaltaan (0,5 M per vuosi) ja sodankäyntiin (0,12 M) kuollaan huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi itsemurhiin (0,8 M) tai diabetekseen (1,5 M). Mustan surman sijasta onkin alettu puhua valkoisesta surmasta, eli sokerista.

Mitä nämä uudet ongelmat sitten ovat? Hararin kantava ajatus on, että 2000-luvun lääketiede ei enää tule painottumaan sairaiden parantamiseen, vaan terveiden ehostamiseen. Kuolema on vain tekninen ongelma, jolle – tietenkin – on tekninen ratkaisu. Eikä ihmiskunta aiemminkaan ole uusien ongelmien edessä pysähtynyt ja heittänyt hanskoja tiskiin, joten on luonnollista olettaa tämän ongelmanratkaisun jatkuvan tulevaisuudessakin.

Valtio saattaa hallinnoida maata, mutta ei enää johda sitä

Onpa outoa ja utopistista, kuulen sinun sanovan. Miltä kuulostaisi Googlen perustama firma nimeltä Calico, jonka tehtävä on “ratkaista kuolema”? Vastaankin, että jep, koitamme aktiivisesti tavoitella ikuista elämää jo tänään. Se, miten tämä onnistuessaan vaikuttaisi esimerkiksi ihmissuhteisiin ja yhdyskunnan rakenteisiin on avoinna villeimmille veikkauksille.

Tästä tuli mieleen, että kävin tämän vuoden keväällä vetämässä luennon, jossa yhdistelin Sapiensin ja Homo Deuksen pääsanomat lukion ykkösluokkalaisille. Tämä oli yksi luennon liuskoista, jonka pyysin oppilaita lukemaan mielessään ääneen kahdesti:

Luentokalvo

Tämän jälkeen luin tekstin vielä kertaalleen ääneen. Pyysin oppilaita katsomaan toisiaan ja miettimään, että he saattavat juuri katsoa silmiin kuolematonta ihmistä.

Seurasi varovaista päiden kääntelyä ja pitkä hiljaisuus.

Kun suuri osa elämästämme kuluu arjen pyörittämiseen ja tavanomaisten ongelmien setvimiseen, voi olla vaikea ymmärtää, miten nopeasti teknologia ympärillämme kehittyy. Ja ennen kaikkea mihin se voi yksilön kannalta johtaa.

Kuolemattomuuden lisäksi Homo Deuksen keskiössä on paljon muitakin isoja teemoja: humanismin nousu ja tuho (ja tähän liittyvän historian nyanssit), vapaan tahdon dilemma, uskontojen kömpelyys tieteen jaloissa, sielun olemattomuus ja ihmisten ja eläinten vertailu.

Jälkimmäisin on erityisen mielenkiintoinen. Harari kehottaa tarkkailemaan miten ihminen kohtelee vähemmän älykkäitä eläimiä (mieti vaikka nautoja tai possuja), sillä hyvin todennäköisesti ihmistä älykkäämpi taho tulee kohtelemaan meitä aikanaan samalla tavalla.

2000-luku ei ole enää massojen vuosisata.

Myös politiikka voi nykyisessä muodossaan tulla nopeastikin tiensä päähän, koska vaalit, puolueet ja parlamentti eivät prosessoi dataa tarpeeksi nopeasti. Nämä instituutiot kehittyivät aikana jolloin politiikka kehittyi nopeammin kuin teknologia. Valtio saattaa hallinnoida maata, mutta ei enää johda sitä.

Markkinoille voiman antaminen on vaarallista, koska markkinat eivät ajattele mikä on hyväksi ihmiselle tai maailmalle. Aivan kuten viljelyvallankumouksessa suuremman väkiluvun tarve oli evoluution kannalta tärkeämpi kuin yksilön tarve, markkinat ajattelevat vain markkinoiden parasta. Markkinoiden lupaukset paremmasta tulevasta ja helpommasta elämästä ovat susi lampaan vaatteissa. Markkinoita ohjaava käsi ei ole ainoastaan näkymätön, se on myös sokea.

Tekoäly ja tulevaisuus

Homo Deus käsittelee myös (odotetusti) paljon tekoälyä ja sen huimaa kehitystä. Kymmenen vuotta sitten yleisesti hyväksytty näkemys oli, että ihminen pystyy parhaiten tunnistamaan ihmiskasvoja. Tänään kone tekee sen huomattavasti ihmistä tehokkaammin. Vastaavia esimerkkejä kaavalla tätä-ei-ainakaan-kone-voi-tehdä-koskaan-paremmin-kuin-ihminen esitellään lukuisasti, mikä edelleen vahvistaa kuvaa siitä, että tekoäly tulee muuttamaan elämää radikaalisti.

Harari muistaa kuitenkin korostaa, että jos olet kauhuissasi tästä kehityksestä ja muutoksesta, älä syytä tietokonenörttejä. Vastuu on nimittäin enemmänkin biologeilla. Koko tämä muutos on enemmänkin biologisten löytöjen kuin tietokoneiden kehityksen ansiota.

Markkinat eivät ajattele mikä on hyväksi ihmiselle tai maailmalle.

Tulevaisuus on tietysti aina tuntematon, mutta historiaan peilaten Harari esittelee varteenotettavia vaihtoehtoja siitä, mihin voimme olla matkalla. Hän kutsuu näitä näkemyksiä liberalismin tuhoksi.

Yhden ajatuksen mukaan 2000-luku ei ole enää massojen vuosisata. Jos yksilön taloudellinen ja sotilaallinen arvo lähenee nollaa (koneiden hoitaessa tehtävät heitä paremmin), on eliitin järkevämpää keskittyä ainoastaan ehostettujen ja päivitettyjen ihmisten ylläpitämiseen, jotta se voi kilpailla muiden valtioiden kanssa. Tämä kuulostaa tietysti inhimilliseltä kannalta hirveältä, mutta ei pidä unohtaa, että historia on ennenkin todistanut suuria kansantuhoja.

On hyvä muistaa, että Homo Deus ei ole Hararin henkilökohtainen manifesti tai kannanotto siitä, miten asioiden pitäisi tapahtua. Harari tekee tämän hyvin selväksi heti alkumetreillä. Sen sijaan Homo Deus on kattavasti perusteltu näkemys lajimme mahdollisesta kohtalosta.

Homo Deus on Sapiensin tavoin niin hyvin kirjoitettu, että siitä on vaikea löytää mitään moitittavaa. Ennen lukemistani olin kuullut useammaltakin henkilöltä, että “Sapiens oli hyvä, mutta Homo Deus vähän turha”. Luettuani kirjan olen eri mieltä. Mielestäni Homo Deus oli yhtä silmiä avaava kuin Sapiens. Sapiens vastaa kysymykseen “miksi me ihmiset valloitimme maailman ja miten me päädyimme tähän?” Homo Deus puolestaan vastaa kysymykseen “mihin me mahdollisesti olemme matkalla?”

Haluaisin aikamatkata 100 vuoden päähän ja katsoa, mitä (mahdollisesti rotuna elossa olevat) ihmiset silloin ajattelevat tästä teoksesta. On mielenkiintoista nähdä, miten hyvin Hararin näkemykset vastaavat toteutuvaa tulevaisuutta, vai onko tämä kenties yksi dystopia muiden joukossa.

Tämä on teos, joka jokaisen tulisi lukea. Ei ainoastaan niiden, jotka ovat muutenkin kiinnostuneita tulevaisuudesta ja teknologiasta, vaan oikeasti kaikkien. Tämä siksi, että historiassa juuri ne, joita on helpoin käyttää hyväksi tullaan käyttämään hyväksi. Kaikkien kannalta on kuitenkin aina parempi, että yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevilla ihmisillä menee mahdollisimman hyvin.

Sanoin tämän saman lukiolaisille luentoni päätteeksi. Kannustukseksi vein heille muutaman kopion molempia kirjoja, ja ilokseni kirjat katosivat innokkaiden opiskelijoiden reppuihin salamannopeasti heti luennon päätyttyä.

Homo Deus on utuinen tulevaisuudennäkymä, jossa läpivalaisevina kiikarina toimii historia. En tiedä mitä ajattelisin tästä, mutta aiemmin vierailta kuulostaneet visiot ihmiskunnan mahdollisesta kohtalosta alkoivat kuin itsestään kuulostaa paljon luonnollisemmilta, jopa väistämättömiltä.

Ja se on pelottavaa.

...tai selaa aiheittain: artikkeli , kirja-arvostelu tai podcast .

Heräsikö ajatuksia?

Usein blogeissa on kommentointiosio, jossa kävijät pääsevät jakamaan ajatuksiaan muille lukijoille. Olen jättänyt kommentointimahdollisuuden tarkoituksella pois seuraavista syistä:

  1. Jos blogi on kävijämääriltään maltillinen (kuten tämä), kommentointiosiot ovat usein tyhjiä.
  2. Kommentit ovat harvemmin pitkän ajatustyön tuloksia, vaan enemmänkin nopeita heittoja.
  3. Henkilökohtainen keskustelu on usein antoisampaa.

Kommenttisi ja ajatuksesi ovat minulle tärkeitä. Kannustankin sinua lähestymään minua suoraan ajatuksellasi. Laita sähköpostia minulle. Ne keskustelut, jotka ovat nousseet jostain kirjoituksestani, ovat usein toimineet innostuksena jatkaa kirjoittamista. Kiitos, että jaksatte uskoa ja osallistua.

Jussi Virtanen

Olen suunnittelija, joka on saanut palvella lähes 100 asiakasta, joihin kuuluvat mm. Smartly.io, Nosto, Leadfeeder, Kesko, PwC ja Ruohonjuuri. Aiemmin toimin Venuun brändivastaavana.

Perustamani suunnittelutoimisto Solder auttaa asiakkaitaan rakentamaan maailmanluokan palveluita.

Edellinen Seuraava
Jussi
Virtanen
Menu