Ishmael

Hämärä lehti-ilmoitus vetää lukijan mukaan kohti keskustelua, joka asettaa ihmisen vähintäänkin kyseenalaiseen valoon maapallon historiassa – ja tulevaisuudessa.

“Opettaja etsii oppilasta. Vaaditaan vakava halu pelastaa maailma. Ilmoittaudu kasvotusten.” Tämä lyhytsanainen lehti-ilmoitus herättää mielenkiinnon tarinan keski-ikäisessä, nimeltä mainitsemattomassa minäkertojassa, joka elämänpohdintojensa keskellä on altis jollekin uudelle ja jännittävälle. Miksipäs ei, onhan ilmoitus ytimekkyydessään enemmän kysymyksiä herättävä kuin niitä antava. Kysymyksistä tämä ilmoitus on kuitenkin kaikista pienin.

Ilmoitus vie uteliaan päähenkilön pieneen toimistorakennukseen, josta ei löydy opettajaa, ei ainakaan sanan tavanomaisessa merkityksessä. Sen sijaan huoneessa, lasin takana, istuu kirjallekin nimensä antanut gorilla, Ishmael. Hetken sanattoman tutustumisvaiheen jälkeen parivaljakko alkaa kommunikoida, välineenään telepatia. Hämmentävä asetelma unohtuu nopeasti, kun tarinan päähenkilö istuu alas ja keskustelu, tai opetus, alkaa.

Ishmaelin perusajatus on yksinkertainen: ihminen on irrottautunut luonnon tasapainosta ja uhkaa syöstä maapallon tuhoon. Tilanteesta käytetään vertauskuvaa, jossa ihminen on hypännyt vajavaiset siivet selässään korkealta kallionkielekkeeltä. Liidämme läpi ilman ja luulemme, että osaamme lentää, vaikka emme ole ymmärtäneet lentämiseen liittyviä luonnonlakeja. Yhtä lailla luulemme, että osaamme elää, mutta emme ole ymmärtäneet elämiseen liittyviä luonnonlakeja. Tai oikeastaan olemme unohtaneet nämä lait, ja niinpä rikomme niitä surutta, vääjäämättömän kohtalon odottaessa nurkan takana. Analogia on hutera, mutta sanoma tulee selväksi: nykyihminen elää väärin ja tuhoaa juuri ne puitteet, jotka mahdollistivat ihmisen kehittymisen ihmiseksi.

Sävy on saarnaava, eikä lukijalle anneta mahdollisuutta tulkita väitteitä haluamallaan tavalla.

Ishmael ruotii ihmisen ahneutta irtautua siitä tasapainosta, jossa kaikki eläimet (ihminen mukaan lukien) ovat eläneet miljoonien vuosien ajan. Rivien välistä huokuva katkera sävy vie tekstin tasaisesti valitusvirren puolelle, mutta päähenkilön samaistuttavat, hämmennystä tihkuvat pohdinnat tuovat inhimillistä kontrastia. Loppua kohden päähenkilön oma ääni kuitenkin jää gorillan mahdin alle, ja molemmat tuntuvat puhuvan samalla saarnaavalla suulla. Oppilaasta on totisesti tullut kuin opettajansa.

Menneisyydestä on paljon opittavaa, se on selvä. Sen sijaan yliromantisointi ja kaipuu ihmisen luonnonmukaiseen rooliin ennen viljelyvallankumouksen tuomaa maapallon tuhoa ei kestä edes perustason historiallista tai biologista tarkastelua. Lisäksi sävy on saarnaava, eikä lukijalle anneta mahdollisuutta tulkita väitteitä haluamallaan tavalla. Ishmael jakaakin mielipiteet ääripäihin: joko sanomaa rakastaa, tai naiiviutta vihaa. Outoa sinäänsä, että koen kuuluvani näiden kahden välimaastoon. Ostin sanoman, vaikka tiedostin väitteiden hataruuden.

Sanoma, minäkertoja ja eläväinen teksti tekevät lukukokemuksesta miellyttävän.

Opettaja-oppilas-suhde tuntuu tutulta, sillä se muistuttaa paljon Tommy Hellstenin Tietäjä-trilogiaa. Ishmael, kuten Tietäjä-kirjojen Einarikin, ei päästä oppilastaan helpolla ja tuntuu pitävän hallussaan vastauksen kaikkiin kysymyksiin, joita oppilas uskaltaa kysyä. Olisikin mielenkiintoista tietää, onko Ishmael toiminut Tietäjä-tarinoiden inspiraationa.

Vaikka tiede- ja historianäkökulmasta Ishmaelin pätevyydestä voi olla montaa mieltä, sanoma, minäkertoja ja eläväinen teksti tekevät lukukokemuksesta miellyttävän. Parhaimmillaan Ishmael on lukijalle se hetki, joka sysää tekemään maapallon hyvinvoinnin eteen enemmän kuin ennen – ehkä jopa näkemään ihmisen uudessa valossa, eläimenä muiden joukossa.

Toivoa kuitenkin sopii, että tämä teos ei ole päätepysäkki, argumenttien ja filosofian ainoa lähde, vaan aloituspiste, joka saattaa lukijan matkalle kohti laajempaa ymmärrystä.

...tai selaa aiheittain: artikkeli , kirja-arvostelu tai podcast .

Heräsikö ajatuksia?

Usein blogeissa on kommentointiosio, jossa kävijät pääsevät jakamaan ajatuksiaan muille lukijoille. Olen jättänyt kommentointimahdollisuuden tarkoituksella pois seuraavista syistä:

  1. Jos blogi on kävijämääriltään maltillinen (kuten tämä), kommentointiosiot ovat usein tyhjiä.
  2. Kommentit ovat harvemmin pitkän ajatustyön tuloksia, vaan enemmänkin nopeita heittoja.
  3. Henkilökohtainen keskustelu on usein antoisampaa.

Kommenttisi ja ajatuksesi ovat minulle tärkeitä. Kannustankin sinua lähestymään minua suoraan ajatuksellasi. Laita sähköpostia minulle. Ne keskustelut, jotka ovat nousseet jostain kirjoituksestani, ovat usein toimineet innostuksena jatkaa kirjoittamista. Kiitos, että jaksatte uskoa ja osallistua.

Jussi Virtanen

Olen suunnittelija, joka on saanut palvella lähes 100 asiakasta, joihin kuuluvat mm. Smartly.io, Nosto, Leadfeeder, Kesko, PwC ja Ruohonjuuri. Aiemmin toimin Venuun brändivastaavana.

Perustamani suunnittelutoimisto Solder auttaa asiakkaitaan rakentamaan maailmanluokan palveluita.

Seuraava
Jussi
Virtanen
Menu