On Writing Well

The Classic Guide to Writing Nonfiction

Opas kirjoittamisesta toimii mainiona oppaana elämän muillekin osa-alueille.

Peruskoulun kuudennella luokalla kirjoitin tarinan, josta olin erityisen ylpeä. Tarina kertoi luokkaretkestä Ahvenanmaalle, ja sen pääosaa tähditti itseni lisäksi kolme hyvää luokkakaveriani. Jos joku tunnistaisi juonessa jotain tuttua, en ihmettelisi. Tarina nimittäin perustui Arkajalat-elokuvaan, joka oli tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Paloin halusta tehdä jotain yhtä vaikuttavaa.

Kun sain tarinan lopulta valmiiksi, tunsin oloni harvinaisen tyytyväiseksi. Tiesin onnistuneeni. Luin uunituoreen tekstini uudestaan ja uudestaan, ja näin tapahtumat elävästi silmissäni. Tunsin tarinan koko kehollani. Tiesin kirjoittaneeni jotain hienoa.

Nyt muutama vuosikymmen myöhemmin sain tuntea saman ylpeyden uudestaan. Olimme poikani kanssa käymässä kellarikomerossa, kun nurkassa lojunut laatikko kiinnitti huomiomme. Poikani selasi kolhiintunutta keltaista laatikkoa ja löysi käsiinsä monisivuisen paperinipun, jonka kannessa oli erillinen kansilehti. “Noppien Arvoitus, kirjoittanut Jussi Virtanen, 6B”, kansilehdessä luki.

“Isi, onko tää joku sun kirjoittama tarina?”, poikani kysyi samalla kun selasi yllättävän hyvin säilynyttä paperinippua.

“On se. Haluatko, että luetaan se yhdessä illalla?”, kysyin.

“Joo!”, poikani vastasi.

Suuntasimme takaisin kotiin, Noppien Arvoitus poikani varmassa otteessa.

Matkalla ylös mietin tuota nuorena kirjoittamaani tarinaa. Muistin elävästi kirjoittamisen jännityksen ja ilon. Olin kuin taikuri, jolla oli vapaus luoda henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia tyhjästä. Kirjoittaminen oli taikaa, ja koin olevani siinä hyvä.

Mutta hiljattain toisenlainen ajatus on alkanut kalvaa mieltäni. Hyvin kirjoittamisesta on tullut vaikeampaa. Ensin pelästyin kirjoitustaitoni heikentyneen. Sitten ymmärsin, että kyse on jostain muusta. Kyse on salaa asettamastani tavoitteesta kirjoittaa yhä paremmin. Tekstini saattavat olla parempia, mutta yhä harvemmin olen niihin tyytyväinen.

“Jos kirjoittaminen tuntuu vaikealta, se johtuu siitä, että se on vaikeaa”, sanoo kirjoittamista vuosikymmenien ajan opettanut William Zinsser. Opetustaustansa ja 17 kirjoitetun kirjan kokemuksella Zinsser tietää, mistä puhuu. Iloksemme osaaminen ei jäänyt vain puheeksi, sillä sen pohjalta syntyi On Writing Well, joka nimensä mukaisesti käsittelee kirjoittamista.

Koitin aikani uskoa, että hyvä teksti syntyy luonnostaan. Miten väärässä olinkaan.

Vuonna 1976 alunperin julkaistu On Writing Well on kestänyt aikaa. Vaikka kieli elää jatkuvasti, hyvän kirjoittamisen periaatteet ovat pysyneet samoina läpi vuosien. Takakannen teksti ei valehtele kertoessaan On Writing Wellin saaneen kiitosta sen pätevistä neuvoistaan, selkeydestään ja lämpimästä tyylistään. Teos on pätevä, selkeä ja lämmin. Mutta takakansi kertoo vain osan totuudesta. On Writing Well on nimittäin myös vaativa, suora ja armoton – aivan kuten hyvän opettajan kuuluukin.

William Zinsser on hyvä opettaja. Hän lähestyy kirjoittamista helposti omaksuttavilla periaatteilla, kuten tekstin yksinkertaisuudella, tarkoilla sanavalinnoilla ja kirjoittajan persoonaa mukailevalla tyylillä. Hyvän opettajan tavoin Zinsser johtaa edestä. On Writing Wellin teksti on kaunista luettavaa. Jokainen lause on tarkkaan harkittu.

“Selkeästä ajattelusta muodostuu selkeää kirjoitusta. Sekavan ajattelijan on mahdotonta kirjoittaa hyvin”, Zinsser sanoo. Jos ei kirjoittaessaan tiedä, mitä yrittää kirjoittaa, on ongelmissa. “Kirjoittajan tulee jatkuvasti kysyä itseltään, mitä yrittää sanoa. Yllättävän usein hän ei tiedä”, Zinsser jatkaa. Jostain itselleni vieraasta syystä tunnen piston sydämessäni.

Koitin aikani uskoa, että hyvä teksti syntyy luonnostaan. Miten väärässä olinkaan. “Selkeä kirjoittaminen vaatii jatkuvaa viilausta”, Zinsser sanoo. Alan hiljalleen uskoa häntä. Edes maailman parhaat kirjailijat eivät kirjoita painokelpoista tekstiä ensimmäisellä yrittämällä. Eikä ole tarkoituskaan.

Stephen King, yksi aikamme tunnetuimmista kirjailijoista, on myös kirjoittanut kirjan kirjoittamisesta, On Writing (suom. Kirjoittamisesta). Teos sisältää otteen erään hänen kirjansa ensimmäisestä versiosta. Kustannustoimittajalta palannut teksti vilisee monenlaisia merkintojä. Yksi sana on saanut sulut ympärilleen. Koukeroiset nuolet ehdottavat toiselle parempaa paikkaa. Yliviivatut osiot olisi syytä jättää kokonaan pois. Punakynä on jakanut huomiota niin kristillisen tasaisesti, että Kingin teksti ei olisi valmis vielä pitkään aikaan. Olisi aika kirjoittaa uudestaan.

Uudelleenkirjoittaminen, henkilökohtainen kompastuskiveni, saa Zinsserin innostumaan. “Selkeä lause ei ole sattuma. Vain harva lause tulee kirjoitettua oikein ensimmäisellä kerralla, tai edes kolmannella. Uudelleenkirjoittaminen on kirjoittamisen olemus”, Zinsser sanoo. Kun turhautuneena kirjoitan samaa tekstikappaletta seitsemättä kertaa uudestaan, muistan Jordan B. Petersonin kirjoittaneen uusimman kirjansa, 12 Rules for Life, lauseista osan jopa 50 kertaa uudestaan. Hän järjesti myös äänestyksiä löytääkseen parhaiten toimivat lauseet. Viisikymmentä uudelleenkirjoituskertaa. Äänestys parhaista lauseista. On tässä Virtasella vielä matkaa.

William Zinsserin tyylissä huokuu mestarillisuus.

On Writing Wellin tarjoamat matkaeväät ovat herkullisia. Zinsser näyttää kädestä pitäen sekä oman että muiden esimerkkien voimalla, miten hyvä teksti muodostuu. Ja vaikka otsikkonsa puolesta On Writing Well on suunnattu nonfictionin kirjoittamiseen, sen ajatuksia voi soveltaa laajemminkin elämässä. Karsi, yksinkertaista ja ole selkeä. Ole aito oma itsesi. Samat periaatteet löytyvät monesta self help -oppaasta, mutta harvoin näin konkreettisesti.

Tunsin oppipoikamaista nöyryyttä On Writing Wellin äärellä. William Zinsserin tyylissä huokuu mestarillisuus. Halusin tietää, mitä kaikkea hän oli uransa aikana tehnyt.

Lisätietoa etsiessäni selvisi nopeasti, että William oli poistunut joukostamme vuoden 2015 toukokuussa. Tunsin outoa haikeutta, kuin olisin menettänyt jotain. Samalla olin kuitenkin kiitollinen, että olin löytänyt On Writing Wellin, sillä se tulisi jättämään pysyvän jäljen kirjoittamiseeni ja elämääni – ja mitä luultavimmin myös niiden yli miljoonan muun ihmisen elämään, jotka ovat hänen opeistaan saaneet ammentaa.

Vaikka kieli elää jatkuvasti, hyvän kirjoittamisen periaatteet ovat pysyneet samoina läpi vuosien.

Pysyvän jäljen jätin myös itse kirjaan, omalla tyylilläni muistiinpanojen muodossa. Aistin, että muistiinpanoja voisi tulla runsaasti, joten päätin numeroida ne. Kun lopulta sain kirjan päätökseen, olin kirjoittanut yhteensä 49 muistiinpanoa.

Muistiinpano numero 21: “Jos kirjoitat itsellesi, löydät ne ihmiset, joille haluat kirjoittaa.” Olen samaa mieltä. Muistiinpano numero 30: “Älä muuta sävyäsi aiheen mukaan.” Tässä haluan kehittyä. Muistiinpano numero 4: “Tutki huolella jokaista paperille laittamaasi sanaa. Yllättävän moni niistä on täysin tarpeeton.” Hiton Zinsser, olet kyllä taas ärsyttävän oikeassa.

Itselleni erityisen tärkeä muistiinpano, muistiinpano numero 43, kuuluu näin: “Mitä lukijasi haluavat tietää seuraavaksi? Kysy tämä kysymys jokaisen lauseen jälkeen.” Esimerkiksi kirjoituksen alkupuolella aloitettu tarina kannattaa jatkaa loppuun silloin, kun lukija on juuri unohtamassa sen olemassaolon.

Asetumme poikani ja puolisoni kanssa sängylle ja valmistaudumme selvittämään Noppien Arvoitusta. Asettelemme tyynyt hyvin siten, että lukuasento on mahdollisimman mukava. Tyynyjen oikeaoppinen asettelu on tärkeä rituaali ennen kuin ryhdymme lukemaan.

Tunnelman lisäämiseksi pyydän pojaltani jotain, mitä en ole ennen iltasatua lukiessa pyytänyt: että hän sulkisi silmänsä tarinan ajaksi.

Kansilehden siirtyessä sivuun uppoudumme nopeasti seikkailun vietäväksi. Jotkut kohdat ovat niin jännittäviä, että ihmettelen, miten olen sellaisia uskaltanut edes kirjoittaa. Jotkut puolestaan naurattavat – onneksi meitä kaikkia. Tunnen ylpeyttä tästä lapsena kirjoittamastani tekstistä, enkä vähiten sen takia, että poikani tuntuu olevan siitä kiinnostunut.

Kun tarina lopulta saapuu onnelliseen loppuunsa, poikani avaa silmänsä. Hän katsoo minua tarinan innostamin silmin ja toteaa:

“Isi, tää oli tosi hyvä tarina!”

Pitkästä aikaa tunnen oloni harvinaisen tyytyväiseksi.

...tai selaa aiheittain: artikkeli , kirja-arvostelu tai podcast .

Heräsikö ajatuksia?

Usein blogeissa on kommentointiosio, jossa kävijät pääsevät jakamaan ajatuksiaan muille lukijoille. Olen jättänyt kommentointimahdollisuuden tarkoituksella pois seuraavista syistä:

  1. Jos blogi on kävijämääriltään maltillinen (kuten tämä), kommentointiosiot ovat usein tyhjiä.
  2. Kommentit ovat harvemmin pitkän ajatustyön tuloksia, vaan enemmänkin nopeita heittoja.
  3. Henkilökohtainen keskustelu on usein antoisampaa.

Kommenttisi ja ajatuksesi ovat minulle tärkeitä. Kannustankin sinua lähestymään minua suoraan ajatuksellasi. Laita sähköpostia minulle. Ne keskustelut, jotka ovat nousseet jostain kirjoituksestani, ovat usein toimineet innostuksena jatkaa kirjoittamista. Kiitos, että jaksatte uskoa ja osallistua.

Jussi Virtanen

Olen suunnittelija, joka on saanut palvella lähes 100 asiakasta, joihin kuuluvat mm. Smartly.io, Nosto, Leadfeeder, Kesko, PwC ja Ruohonjuuri. Aiemmin toimin Venuun brändivastaavana.

Perustamani suunnittelutoimisto Solder auttaa asiakkaitaan rakentamaan maailmanluokan palveluita.

Edellinen Seuraava
Jussi
Virtanen
Menu