Poika raidallisessa pyjamassa

Holokaustin kauheudet nousevat uuteen valoon nuoren saksalaispojan näkökulmasta.

Kun vierailin vajaa vuosi sitten Auschwitzissa, käsitykseni koko alueen laajuudesta ja samalla tekojen kauheudesta selkeni. Omin silmin todistaminen muuttaa perspektiiviä, sanotaan. Nyt tätä perspektiiviä koeteltiin, kun tutustuin useammassa keskustelussa esiin tulleeseen teokseen Poika raidallisessa pyjamassa, joka jo kansitekstin perusteella vaikutti pelottavan tunnelatautuneelta. Miten 8-vuotias lapsi kokisi “Aus-vitsin” sen aitojen ulkopuolelta?

Yleensä teokset, jotka nousevat klassikon maineeseen, tekevät sen syystä. Tarinat ovat mukaansatempaavia, usein koruttomia, omalaatuisia ja koskettavia. Tällä kertaa — vaikea sanoa miksi — koin hienoisen pettymyksen. Poika raidallisessa pyjamassa tuntui yllättävän lattealta, vaikka aihe itsessään huokuu mielenkiintoa. Henkilöhahmot tuntuivat yllätyksettömiltä ja tapahtumaympäristö jäi kaipaamaan tarkempaa kuvausta.

Tarina alkaa toisen maailmansodan keskeltä, jolloin kirjan päähenkilö, nuori 8-vuotias poika Bruno, muuttaa perheensä kanssa Berliinistä Auschwitziin — tai Aus-vitsiin, kuten Bruno paikkaa kutsuu. Brunon isä on saksalainen upseeri, ja “Hilleri” on käskenyt hänet leirille johtotehtäviin. Tarina lähtee verkkaisesti liikkeelle ja sisältää paljon Brunon pohdintoja uudesta ympäristöstä ja sen tuomasta muutoksesta.

Kirjan suola piilee Brunon pohdinnoissa, jotka ovat hellyyttävän samaistuttavia. On avartavaa miettiä, miten oudoilta aikuisten teot ja toimintatavat vaikuttavat lapsen silmin. Miksi jotkut ovat aidan tuolla puolen ja me tällä puolen? Miksen voi mennä leikkimään heidän kanssaan? Suurin osa kysymyksistä pyörii Brunon omassa päässä, joskin osa pääsee ilmoille aiheuttaen aikuisissa epämukavia tunteita ja käsinkosketeltavaa vaikeutta antaa järkevä vastaus. Näitä pohdintoja olisi lukenut mielellään lisää.

Vaikka aihe oli koskettava, lukukokemus herätti harmillisen vähän tuntemuksia. Jatkoin toiveikkaana viime metreille, mutta koskettavaksi tarkoitettu loppuratkaisu paljasti itsensä liian aikaisin. Asetin kirjan takaisin yöpöydälle toivoen, että kirjasta tehty elokuva olisi vaikuttavampi.

Edellinen Seuraava
Jussi
Virtanen
Menu

Hei! Katsasta ilmainen verkkokurssini käyttöliittymäsuunnittelusta.

Tutustu →