Sapiens

A Brief History of Humankind

Ihmiskunnan historia yksissä kansissa on eittämättä yksi tämän vuosisadan merkkiteoksia.

Tunnettu maailmankaikkeus sai alkunsa arviolta 13,5 miljardia vuotta sitten. Heti perään maapallo muodostui noin 4,5 miljardia vuotta sitten, ja Homo-sukuun kuuluvat ihmislajit syntyivät noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Homo sapiens, kaikkivaltias apinasukumme, on ollut olemassa noin 150 000 vuotta. Herää kysymys: miten ja miksi olemme tulleet tilanteeseen, jossa juuri meidän lajimme on noussut maapallon valtiaaksi? Vastaus kysymykseen on monisyinen, paikoitellen yllättävä, noin 500 sivua pitkä ja ennen kaikkea tutustumisen arvoinen.

Sapiens – A Brief History of Humankind (suom. Sapiens – Ihmisen lyhyt historia) on nimensä mukaisesti kertomus ihmisen lyhyestä historiasta. Sen kirjoittanut Yuval Noah Harari on Jerusalemin yliopiston historioitsija, joka opettaessaan ensimmäisen vuoden historian peruskursseja huomasi, että opiskelijat kaipasivat ymmärrystä erityisesti isosta kuvasta. He halusivat ymmärtää kokonaisuuden, johon voisivat yhdistää yksittäisiä historian tapahtumia. Niin syntyi ajatus teoksesta, joka tekisi juuri tämän: tarjoilisi lukijalle koko ihmiskunnan historian yksissä kansissa.

Tyypillisestä käsityksestä poiketen nykyinen ihmislaji eli samanaikaisesti muiden ihmislajien kanssa.

Saatat ihmetellä termiä “ihmisen lyhyt historia”. Ilmaisu on kuitenkin hyvin perusteltu, sillä lajimme on ollut olemassa suhteellisen lyhyen aikaa, kun vertaa esimerkiksi maapallon tai muiden ihmislajien olemassaoloon. Lyhyt aikamme suhteutettuna vaikutukseemme tekee lajistamme erityisen mielenkiintoisen.

Ennen varsinaista sisältöä esitetään aikajana, joka ulottuu alkuräjähdyksestä nykyhetkeen. Jana luo koko kirjan läpi kantavan ajatuksen isosta perspektiivistä, vaikka Sapiens keskittyykin pääsääntöisesti ihmislajimme viimeisimpiin 70 000 vuoteen.

Harari jakaa ihmishistorian neljään käännekohtaan:

  1. Kognitiivinen vallankumous (cognitive revolution, n. 70 000 vuotta sitten)
  2. Maanviljelyn vallankumous (agricultural revolution, n. 12 000 vuotta sitten)
  3. Ihmiskunnan yhdentyminen (unification of humankind)
  4. Tieteellinen vallankumous (scientific revolution, n. 500 vuotta sitten)

Ennen kuin avaan jokaisesta kohdasta päälimmäiseksi jääneet ajatukseni, haluan kerrata kolme hyödyllistä asiaa.

Ensinnäkin, latinankielisessä nimeämisessä noudatetaan kaavaa suku – laji. Esimerkiksi leijona on panthera-sukuun kuuluva leo-laji. Eli leijona = panthera leo. Samaan sukuun kuuluvat esimerkiksi leopardit ja tiikerit.

Samalla yksinkertaisella logiikalla homo sapiens on homo-sukuun kuuluva sapiens-laji. Englanniksi samat termit ovat genus (suku, monikko genera) ja species (laji).

Toisekseen, helppouden nimissä käytän termiä ihminen, kun viittaan homo-suvun sapiens-lajiin, eli homo sapiensiin.

Kolmanneksi, tyypillisestä käsityksestä poiketen nykyinen ihmislaji eli samanaikaisesti muiden ihmislajien kanssa. Tästä herää kysymys, että missäs ne muut ihmislajit sitten nykyään ovat? Kysymys on hyvä, ja vastauskin vaihtelee historialle tyypilliseen tapaan teoriasta toiseen. Yhden näkemyksen mukaan ihminen yhdentyi muiden ihmislajien kanssa. Toisen näkemyksen mukaan ihminen suoritti maailman ensimmäisen kansanmurhan ja tuhosi muut ihmislajit.

Ensimmäinen näistä teorioista, niin kutsuttu yhdentymisteoria, sai vahvistusta vuonna 2010 julkaistusta tutkimuksesta. Sen mukaan valtaosan ihmisistä geeneissä on 1-4 % neandertaliperimää. Se siis siitä lajimme ainutlaatuisuudesta, jota olemme halunneet itsellemme ripotella!

Nyt kun olemme samalla sivulla lähtökohdista, voimme siirtyä ihmisen historian käännekohtiin.

1. Kognitiivinen vallankumous

Noin 70 000 vuotta sitten ihminen ei ollut kovin merkittävä eläin. Itse asiassa emme nykypäivänäkään ole erityisen kyvykkäitä yksilöinä verrattuna muihin eläimiin. Jos minut laitettaisiin autiolle saarelle simpanssin kanssa, voisin vaikka löydä vetoa, että simpanssi selviäisi minua paremmin.

Ihmisen voima lajina perustuu joukkona toimimiselle. Mutta miksi aloimme toimia joukkona? Ensinnäkin, evoluutiosta johtuen ihminen nousi kävelemään kahdella raajalla (parempi näkyvyys savannilla). Se vaikutti lantion leveyteen kaventavasti, mikä edelleen johti aiempaan synnyttämiseen, jolloin lapsi ei ollut vielä kovin kehittynyt. Tämä tarkoitti sitä, että ihmiset joutuivat huolehtimaan jälkikasvustaan pitkään, ennen kuin tulokas voisi toimia itsenäisesti. Näin syntyi heimokulttuuri (ja kulttuurillinen taipumus yksiavioisuuteen), kun lapsi tarvitsisi useamman vakituisen kasvattajan.

Pelkkä isompana joukkona toimiminen ei kuitenkaan riitä perusteluksi ihmisen asemalle. Esimerkiksi ampiaiset ja muurahaiset voivat toimia valtavissa joukoissa ja rakentaa isojakin yhteiskuntia.

Biologia mahdollistaa ja kulttuuri kieltää.

Joukossa toimimisen lisäksi ihminen on luonnostaan joustava. Mielemme (ja suhteessa muita eläimiä isommat ja energiaa kuluttavammat aivomme) on joustava. Siinä missä ampiaiset tai muurahaiset eivät tee vallankumouksia, perusta vastarintaliikkeitä tai kerro tarinoita, ihmisestä voi pelkällä kulttuurikasvatuksella kasvattaa hyvin erilaisen.

Ihminen on tiedetysti ainoa laji, joka kykenee sekä isona joukkona toimimiseen että joustavuuteen samanaikaisesti.

…ja kaikki olikin vain tarinaa

Ihmisen kannalta ehkä suurin ja nykymaailmaa eniten määrittelevä tekijä on kyky kertoa (ja uskoa) tarinoita. Ison ryhmäkoon ja joustavuuden myötä lisääntynyt juoruilu ja tarinointi mahdollisti jotain, mihin muut eläimet eivät tähänkään päivään mennessä ole pystyneet: irrottautumaan biologiasta.

Biologiseen evoluutioon verrattuna kulttuurillinen evoluutio tapahtuu valonnopeudella. Eilen illalla keksitty uusi tarina voi olla seuraavana päivänä koko heimon jaettu uskomus.

Mutta miten biologia ja kulttuuri eroavat toisistaan?

Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että biologia mahdollistaa ja kulttuuri kieltää. Kulttuuri yrittää väittää, että se kieltää vain epäluonnollisia asioita. Kuitenkin puhtaasti biologian näkökulmasta mikään ei ole epäluonnollista. Kaikki mikä on mahdollista, on luonnollista.

Käsityksemme luonnollisuudesta juontaa juurensa kristinuskon opeista. Termi luonnollinen on tarkoittanut jotain, joka on “linjassa Jumalan, luonnon luojan, aikomuksen kanssa”.

Kulttuurin ei tarvitse kieltää tai paheksua sitä, että ihmiset juoksevat valoa nopeammin, koska se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Se ei ole luonnollista.

Takaisin tarinoihin. Vaikka sitä harvoin arjessa miettiikään, maailmamme perustuu tarinoille ja uskomuksille. Raha, uskonnot, yritykset, ihmisoikeudet ja valtiot ovat kaikki tarinoita, joihin olemme päättäneet yhdessä uskoa. Ja tämä yhdessä uskominen on mahdollistanut jotain, mihin muut eläimet eivät kykene: luotto tuntemattomiin.

Ihmisen kannalta ehkä suurin ja nykymaailmaa eniten määrittelevä tekijä on kyky kertoa (ja uskoa) tarinoita.

Jos yrität vakuuttaa apinaa luovuttamaan banaaninsa siten, että vastapalvelukseksi hän pääsee kuoleman jälkeen taivaaseen, apina ei suostu. Apina ei osaa luottaa tuntemattomaan, yhteisestä tarinasta puhumattakaan. Ihmiset puolestaan ovat varsin alttiita laittamaan esimerkiksi kirkossa rahaa kirstuun siinä toivossa, että kuoleman koittaessa sielu vilahtaa taivaaseen.

Tarinat eivät kuitenkaan yksinään riittäneet levittämään geenejämme tarpeeksi nopeasti. Tarvittiin jotain muuta. Tarvittiin lisää polttoainetta.

2. Viljelyvallankumous

Noin 12 000 vuotta sitten ihminen siirtyi hiljalleen metsästäjä-keräilijäkulttuurista viljelyyn. Harari kutsuu tätä siirtymää historian suurimmaksi huijaukseksi, ja tarjoaa väitteensä pohjaksi viiltävät perustelut.

Puhtaasti evoluution kannalta viljelyyn siirtyminen oli kannattavaa, sillä tämä mahdollisti suuremman ravinnon määrän ihmiselle. Harari kuitenkin painottaa, että se mikä on evoluution kannalta hyvä, ei välttämättä tarkoita samaa yksilölle.

Viljelyn yleistyminen johti yksilön elämänlaadun heikkenemiseen. Ennen rauhallistempoiset ja vapaat päivät muuttuivat tarkkaan ajastetuksi rutiiniksi, jota ihminen ei enää itse määrännyt. Kuka sitten määräsi? Vastaus on yllättävä, mutta yksinkertainen. Ja se on vehnä.

Tyypillisesti nähdään, että ihminen kesytti vehnän käyttöönsä. Evoluution silmissä tapahtui kuitenkin juuri päinvastoin: vehnä kesytti ihmisen.

Otetaan lyhyt oppitunti suunnan muuttamisesta. Jos nykymaailman startup-kulttuurista on jotain opittavaa, on se nopea ideoiden testaaminen. Kokeillaan jotain ja katsotaan toimiiko se. Jos ei, mietitään mikä meni mönkään ja kehitellään uusi lähestyminen.

Tätä Lean Startup -ajattelusta tuttua build, measure, learn -looppia toistetaan käytännössä ikuisesti. Looppi on yleensä tarkoituksella lyhyt, jotta vältytään turhalta työltä.

Pikakelaus takaisin aikaan n. 12 000 vuotta sitten. Jos kerran lajina huomasimme, että viljely ei ollutkaan kiva juttu, miksi emme palanneet aiempaan tapaan elää?

Vastus on kaksiosainen.

Ensinnäkin siirtymä metsästäjä-keräilijäkulttuurista viljelyyn tapahtui muutaman sukupolven aikana. Siinä vaiheessa kun yksilö tajusi, että tällainen elämäntyyli ei pidemmän päälle olekaan niin kivaa, ei uusilla sukupolvilla ollut enää edes tietoa aiemmasta tavasta elää.

Toisekseen viljely oli mahdollistanut isomman ihmismäärän elättämisen. Leikitään, että heimon koko oli viljelyn ja suuremman ravintomäärän myötä kasvanut 100 hengestä 120 henkeen. Jos heimo nyt haluaisikin palata metsästykseen ja keräilyyn, se joutuisi sanomaan 20 hengelle hyvästit ja todeta, että teille ei enää riitäkään ruokaa. Kuten saattaa arvata, tällaiseen ei oltu valmiita. Ja niin jatkettiin valittuun suuntaan.

Raha, uskonnot, yritykset, ihmisoikeudet ja valtiot ovat kaikki tarinoita, joihin olemme päättäneet yhdessä uskoa.

Tämä on muuten hyvä esimerkki siitä, miten asiat historiassa tapahtuvat. Hiljalleen, eikä aina yksilön etua miettien.

Viljelystä puhuttaessa Harari myös toteaa, että on hyvä muistaa, että historia on jotain, mitä erittäin harva ihminen on ollut tekemässä sillä aikaa kun loput olivat kyntämässä peltoja ja kantamassa vesiämpäreitä.

Tulee väkisinkin mieleen David Humen toteamus: “Siitä, miten asiat ovat, ei voi johtaa sitä, miten niiden pitäisi olla.”

3. Ihmiskunnan yhdentyminen

Ajan kanssa viljelyn leviäminen johti isompiin yhteiskuntiin ja ihmisen leviämiseen. Mukaan tulivat valtakunnat, kirjoitustaito ja raha.

Ruoan massatuotanto mahdollisti isompien kaupunkien synnyn. Se ei kuitenkaan taannut, että ihmiset osaisivat olla ja elää yhdessä. Muutama vuosituhat viljelysvallankumouksen ja kaupunkien synnyn välissä ei ollut niin pitkä aika, että ihmisten luontainen kyky laajamittaiseen yhteistyöhön olisi kerennyt muodostua kovin vahvaksi. Ihmissuku kun kehittyi neljän miljoonan vuoden ajan lähinnä pienissä porukoissa.

Tämä auttaa ymmärtämään, että ruoan määrä ei ole ollut syy suurimpiin sotiin ihmiskunnan historiassa. Syy oli enemmänkin kykenemättömyys toimia yhdessä ja sopia yhteisistä säännöistä.

Lopulta kuitenkin usko yhteiskuntajärjestykseen, tähän uuteen yhteiseen tarinaamme, mahdollisti massayhteistyön ja ennennäkemättömän suurten yhteiskuntien rakentamisen.

Tähän väliin lienee sopivaa mainita historian toinen rautainen sääntö: mikä näyttää jälkikäteen väistämättömältä, oli kaukana itsestäänselvästä kyseisenä aikana.

Yhtä lailla juuri tällä hetkellä epätodennäköisiltä tuntuvat mahdolisuudet saattavat hyvinkin toteutua. Historiaa ei voi ennustaa, koska se on kaaottinen. Pieninkin vaihtelu yhdessäkin muuttujassa vaikuttaa valtavasti lopputulokseen. Kun muuttujia on käytännössä rajaton määrä, mitä tahansa voi tapahtua.

4. Tiedevallankumous

Noin 500 vuotta sitten tulimme pisteeseen, jossa lopulta myönsimme, että emme vielä tiedä mitään. Jälkikäteen katsottuna tämä laukaisi tieteen vallankumouksen; ymmärrys siitä, että emme tiedä vastauksia tärkeimpiin kysymyksiimme. On hyvä muistaa, että ennen tätä aikaa harva ihmiskulttuuri uskoi kehitykseen.

Päinvastoin, he uskoivat, että hyvät ajat olivat takanapäin. He toistivat mantran lailla samaa kuin isovanhempamme tänään: “ennen kaikki oli paremmin”.

Mihin tiedevallankumous sitten johti?

Siihen, että ennen täysin ulottumissamme olleet asiat, kuten köyhyys, sairaudet, sodat, nälänhädät, ikääntyminen ja kuolema eivät olleetkaan enää ihmiskunnan kohtalo. Ne olivat enemmänkin tietämättömyytemme hedelmiä. Ne olisivat vain teknisiä ongelmia.

Ja mitä teknisille ongelmille tehdään? Ne ratkaistaan.

Mitä seuraavaksi?

Loppua kohden Sapiens päätyy pohtimaan onnellisuutta. Osuus on niin hyvin kirjoitettu, että tekisi mieli alleviivata jokainen lause. Tai no, niin taisinkin melkein tehdä.

Nyt kun puhutaan tekstin laadusta, voin helposti laajentaa väitettäni ja sanoa, että koko Sapiens on todella, todella hyvin kirjoitettu. Se on erityisen helppo kahlata läpi päätä nyökytellen.

Kuin susi lampaan vaatteissa, Sapiensin helppolukuisuudessa piilee myös vaaransa. Hararin väite esimerkiksi siitä, että ihmiskunnan suurin virhe oli metsästyksestä ja keräilystä maanviljelykseen siirtyminen herättää varmasti keskustelua.

Omalla rajatulla historianymmärrykselläni en voi kuin luottaa Sapiensin asiasisältöön ja Hararin lähdekriittisyyteen. Toisaalta teen sen hyvillä mielin. Uskon, että jos kirja olisi sisältänyt räikeitä virheitä tai liian radikaaleja ajatuksia, olisivat ne mitä luultavimmin tulleet esille mediassa. Tosin, olivathan ne keisarin uudet vaatteetkin kertakaikkisen upeat.

Useammat kirjaa kritisoineet ovat nostaneet esille sen, että kirja ei tarjoile mitään uutta. Se on ihan totta. Sapiens on keräilyteos, joka ei paljasta historiallisesti mitään itsessään uutta tai mullistavaa. On kuitenkin tärkeä huomata, että sen ei ole tarkoituskaan. Pidän lisäksi lähes epäinhimillisenä ajatuksena yhdistää loistavasti kirjoitettu koko ihmiskunnan historia ja uusi tieto.

Sapiens sisältää niin paljon sisäistettävää materiaalia, että tekisi mieli lukea se uudestaan. Sapiens on myös teos, jonka edessä tuntee luissa ja ytimissä oman kyvyttömyytensä. Lukiessa tämä havainto ihastutti, tätä arvostelua kirjoittaessa se lähinnä kauhistutti. Yhtä kaikki kyseessä on kirja, jota tulen varmasti suosittelemaan kaikille, joiden kanssa se vain tulee puheeksi.

Sapiens tulee kiistatta olemaan yksi tämän vuosikymmenen, ellei jopa vuosisadan merkkiteoksia. Innostuin Sapiensista ja sen jatkajasta Homo Deus -nimisestä teoksesta niin paljon, että olen jo kerennyt luennoimaan molemmista kouluissa ja yrityksissä.

Tämän laajempaa perspektiiviä ihmiskunnan – tai oikeastaan koko tunnetun maailmankaikkeuden – historiaan on vaikea löytää. Sapiens ei ole erityinen sen sisältämien yksittäisten tiedonjyvästen takia.

Sapiens on erityinen kokonaisvaltaisuutensa takia.

PS. Tämä on ensimmäinen kirja, jolle annan täydet 10/10 pistettä.

...tai selaa aiheittain: artikkeli , kirja-arvostelu tai podcast .

Heräsikö ajatuksia?

Usein blogeissa on kommentointiosio, jossa kävijät pääsevät jakamaan ajatuksiaan muille lukijoille. Olen jättänyt kommentointimahdollisuuden tarkoituksella pois seuraavista syistä:

  1. Jos blogi on kävijämääriltään maltillinen (kuten tämä), kommentointiosiot ovat usein tyhjiä.
  2. Kommentit ovat harvemmin pitkän ajatustyön tuloksia, vaan enemmänkin nopeita heittoja.
  3. Henkilökohtainen keskustelu on usein antoisampaa.

Kommenttisi ja ajatuksesi ovat minulle tärkeitä. Kannustankin sinua lähestymään minua suoraan ajatuksellasi. Laita sähköpostia minulle. Ne keskustelut, jotka ovat nousseet jostain kirjoituksestani, ovat usein toimineet innostuksena jatkaa kirjoittamista. Kiitos, että jaksatte uskoa ja osallistua.

Jussi Virtanen

Olen suunnittelija, joka on saanut palvella lähes 100 asiakasta, joihin kuuluvat mm. Smartly.io, Nosto, Leadfeeder, Kesko, PwC ja Ruohonjuuri. Aiemmin toimin Venuun brändivastaavana.

Perustamani suunnittelutoimisto Solder auttaa asiakkaitaan rakentamaan maailmanluokan palveluita.

Edellinen Seuraava
Jussi
Virtanen
Menu