Tietäjän silmin

Tietäjän silmin vie lukijan kohti yhteiskunnan polttavia kysymyksiä tavalla, joka herättää väkisinkin voimakkaita tunteita.

Jos olet lukenut kokemukseni Tietäjä-trilogian ensimmäisestä osasta, muistat sen aiheuttaman ihmeellisen tapahtumaketjun. Olikin enemmän kuin luonnollista jatkaa Tommy Hellstenin Tietäjä-sarjan toiseen osaan, joka kulkee nimellä Tietäjän silmin. Jännitin, mutta kuten edellisenkin teoksen kohdalla, en osannut tai edes halunnut asettaa mitään odotuksia.

Tämä on Tietäjä-trilogian toinen osa. Lue myös osa 1 Tietäjä ja osa 3 Tietäjän kylä.

Tietäjän silmin on ykkösluokan pääsylippu keskusteluihin, joita ei uskaltaisi itse käydä. Einarin, jota Hellsten päätti kutsua Tietäjäksi, ja Tommy Hellstenin koruton dialogi tuntuu heti tutulta. Sinunkaupat on tehty ja tarina tempaisee mukaansa.

En tiedä, voiko ilman odotuksia kokea yllätyksiä, mutta se on varma, että Tietäjä koettelee lukijaansa ensimmäistä osaa vaikeammilla aiheilla.

Keskustelu etenee juuri oikeaa tahtia, ja Einarin ajatuksista on helppo olla yhtä mieltä. Minkälaisia lapsia kasvatamme, kun siirrämme vanhemmuuden vastuun päiväkodeille ja kouluille? Mikä on miehen ja naisen välinen roolijako? Mitä tasa-arvo todellisuudessa tarkoittaa ja miksi se helposti käsitetään väärin?

Tuttuun tapaan Einari vie Hellstenin kiusallisiin tilanteisiin, joissa ollaan kosketuksessa häpeän ja totuudellisuuden kanssa. Einari avaa Hellstenin ja lukijan silmät tavalla, joka suorasukaisuudessaan voi jopa hirvittää. Einarin vahvat mielipiteet ja aukoton argumentoitityyli kun jättävät hyvin vähän tilaa eriäville näkemyksille. On käsinkosketeltavan helppo samaistua Hellstenin kiusalliseen oloon ja epäileviin kysymyksiin, joita hän Einarille epävarmana esittää.

Keskustelu sujuu leppoisasti nyökytellessä, kunnes reilun puolenvälin jälkeen astumme kappaleeseen, joka on osuvasti nimetty Tulenarkaa. Hellsten kuulee vaimonsa Caritan kysyvän Einarilta mielenkiintoisen kysymyksen: “mitä ajattelet homoudesta?”

Vastaus on jotain aivan muuta kuin mitä Einarilta on tottunut kuulemaan. Se, mitä Einari sanoo ja miten hän sen perustelee, asettaa lukijan ensimmäistä kertaa todella epämiellyttävään asemaan. Tiedostan, että ymmärrykseni ihmisen kasvatuksesta ja biologiasta ei riitä kumoamaan tai puoltamaan Einarin analogiaa, ja koen oloni tukalaksi.

Olisi tietysti helppoa tuohtua ja tuomita, mutta toisaalta Einarin vilpitön ja koruton tyyli tukahduttaa tällaisten reaktioiden voiman. Jään sanattomaksi, enkä tiedä, mitä ajatella.

Hetken hengitettyäni huomaan ajattelevani, että nyt tuli mitta täyteen, että eihän noin voi sanoa tai ajatella, että tuo on täysin väärin. Huomaan toivovani, että joku muukin lukisi Einarin väitteet ja tuohtuisi. Jatkan lopulta lukemista, joskin hyvin kysyvässä mielentilassa.

Kysymys Einarin todellisuudesta on kuin kala, joka on käynyt aikaisemminkin pinnan tuntumassa, mutta palannut aina takaisin syvyyksiin. Nyt kala kuitenkin rikkoo pintajännitteen kertaheitolla ja tulee voimalla esiin. Entä jos koko tarina onkin vain keksitty, ja Hellsten haluaa käyttää tuulesta temmattua henkilöä omien ajatuksiensa äänitorvena? Onhan hän kuitenkin itse teologi ja muissakin teoksissa puhunut Jumalasta isolla J:llä, joten ehkä nämä “Einarin” ajatukset ovatkin vain hänen henkilökohtainen agendansa. Tunnen hetkellisesti tulleeni huijatuksi.

Mieleni tekee selvittää totuus Einarin olemassaolosta. Jos kirjan tapahtumat ovat tosiaankin tapahtuneet kuten Hellsten kertoo, niistä löytyy kyllä konkreettisia todisteita. Ja juuri nyt kaipaan konkretiaa.

Sitten yhtäkkiä pysähdyn, kuuntelen itseäni tarkkaan. Tajuan jotain. Tajuan, että eihän sillä ole väliä, onko Einari keksitty vai oikea henkilö. Nimittäin Einarin olemassaolosta riippumatta hänen sanomansa ja ajatuksensa ovat aitoja. Aivan kuten hyvä tarina, Einarin sanoma oli saanut minut aiemmin liikuttumaan ja nyt ärtymään. Se oli tehnyt pysyvän vaikutuksen. Onko sillä siis lopulta edes väliä, mistä lähteestä ajatuksia herättävä sisältö on peräisin?

Einarista on vaivihkaa tullut taho, jota sekä arvostaa, että pelkää. Arvostaa siksi, että hän puhuu suoraan sydämestä niin kuin näkee asioiden olevan ja pelkää siksi, että ei lukijana osaa päättää, onko hän poissa tolaltaan vai oikeassa. Kummatkin vaihtoehdot käyvät tasaisesti mielessä, mikä lienee Einarin ravistelevan tyylin tarkoitus.

Einarin jokaista repliikkiä ja vastausta oppii odottamaan. Vuoropuhelussa Hellsten onnistuu nerokkaalla tarkkuudella kysymään seuraavaksi juuri sen kysymyksen, johon lukija seuraavaksi haluaisi kuulla vastauksen.

Einarista on tullut auktoriteetti, jolla ei ole muuta agendaa kuin olla totuuden lähde. Tulen myös tietoiseksi asetelman vaarallisuudesta, sillä tällaista valta-asemaa on helppo käyttää väärin.

Käännän viimeisen sivun ja huomaan, että keskivaiheen kauhistumiseni on jo laantunut. Olinhan kuitenkin valtaosasta Einarin ajatuksia samaa mieltä. Tietäjän silmin nostaa esiin paljon ajatuksia, jotka ovat olleet julkisen keskustelun pintavedessä viime aikoina. Edeltäjänsä tavoin se osoittaa, miten häpeä istuu ohjaajan penkillä ja kontrolloi elämäämme. Sieltä käsin se ajaa meidät uupumukseen samalla kun unohdamme, että tämän seurapiirileikin korkoja maksavat tulevien sukupolvien lisäksi myös ihan me itse.

Vuonna 2003 ilmestynyt Tietäjän silmin on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan. Se konkretisoi rakkauden puutteen ja häpeässä elämisen oireet. Se muistuttaa kiireellisyyden ja uupumuksen seurauksista. Tietäjän silmin ottaa häikäilemättömän suorasti kantaa, mutta jättää toimeenpanon vastuun lukijalle.

Einari on kuin häpeätutkija Brené Brown teoksessaan Daring Greatly erotellessaan häpeän syyllisyydestä. Toisaalta hän on kuin Jordan B. Peterson, joka nousi valtavirran tietoisuuteen kumotessaan valtaosan epätasa-arvokeskustelun väitteistä.

Ennen kaikkea Einari on kuitenkin kuin se pikkupoika, joka ensimmäisenä huomautti keisarin olevan alasti.

Tämä oli Tietäjä-trilogian toinen osa. Lue myös osa 1 Tietäjä ja osa 3 Tietäjän kylä.

...tai selaa aiheittain: artikkeli , kirja-arvostelu tai podcast .

Heräsikö ajatuksia?

Usein blogeissa on kommentointiosio, jossa kävijät pääsevät jakamaan ajatuksiaan muille lukijoille. Olen jättänyt kommentointimahdollisuuden tarkoituksella pois seuraavista syistä:

  1. Jos blogi on kävijämääriltään maltillinen (kuten tämä), kommentointiosiot ovat usein tyhjiä.
  2. Kommentit ovat harvemmin pitkän ajatustyön tuloksia, vaan enemmänkin nopeita heittoja.
  3. Henkilökohtainen keskustelu on usein antoisampaa.

Kommenttisi ja ajatuksesi ovat minulle tärkeitä. Kannustankin sinua lähestymään minua suoraan ajatuksellasi. Laita sähköpostia minulle. Ne keskustelut, jotka ovat nousseet jostain kirjoituksestani, ovat usein toimineet innostuksena jatkaa kirjoittamista. Kiitos, että jaksatte uskoa ja osallistua.

Jussi Virtanen

Olen suunnittelija, joka on saanut palvella lähes 100 asiakasta, joihin kuuluvat mm. Smartly.io, Nosto, Leadfeeder, Kesko, PwC ja Ruohonjuuri. Aiemmin toimin Venuun brändivastaavana.

Perustamani suunnittelutoimisto Solder auttaa asiakkaitaan rakentamaan maailmanluokan palveluita.

Edellinen Seuraava
Jussi
Virtanen
Menu