What I Talk About When I Talk About Running

Juokseminen on tapa urheilla, mutta myös keino tehdä tilaa ajatuksille juuri silloin, kun ei tarvitsisi ajatella mitään.

Jazzbaarin omistajasta kirjaimellisesti yön yli kirjailijaksi muuntautunut Haruki Murakami päätti 33-vuotiaana, että hänen on alettava pitää parempaa huolta kunnostaan. Juokseminen tuntui luonnolliselta, ja 25 vuotta myöhemmin on aika katsoa, mitä juokseminen hänelle tarkoittaa. Matkalla kohti New Yorkin maratonia lukija saa huomata, että Murakamin tarinan verkkaiset hedelmät löytyvät juoksemisen sijaan sen sivutuotteista.

Kun sanon, että käyn säännöllisesti lenkillä, tarkoitan 1-2 kertaa viikossa, jos sitäkään. Murakamin kohdalla säännöllisyys lähentelee sanan japanilaista versiota. Jos et tiedä, mitä se tarkoittaa, voin auttaa. Se tarkoittaa kuutta kymmenen kilometrin lenkkiä viikossa. Ympäri vuoden. Eikä siinä vielä kaikki, kuten TV-mainoksissa luvataan! Murakamin sulkahatussa on kymmeniä maratoneja, ja viime aikoina meriittejä on kertynyt myös pidemmistä ultramaratoneista ja triatloneista. Eiköhän näillä maileilla kirjailija yhden kirjan juoksemisesta kirjoita.

Vaikka What I Talk About When I Talk About Running on kirjoitettu vuosina 2005 ja 2006, ajatus juoksuteoksen kirjoittamisesta syntyi Murakamille jo kymmenen vuotta aiemmin. Ajatus ei kuitenkaan siirtynyt vielä tuolloin käytäntöön. “Tietyssä pisteessä tajusin, että minun pitää kirjoittaa rehellisesti mitä ajattelen ja tunnen juoksemisesta, ja pitäytyä omassa tyylissäni”, Murakami sanoo. Lopputulos muistuttaa yhtä paljon muistelmateosta kuin kirjaa juoksemisesta. “Huomasin, että juoksemisesta ja elämästäni rehellisesti kirjoittaminen ovat lähes sama asia”, hän lisää.

Murakamin kirjoitustyyli on linjassa hänen juoksutyylinsä kanssa: moottori käynnistyy hitaasti ja käy rauhallisesti.

Kirja jakautuu karkeasti kolmeen tasoon: juoksupäiväkirjaan, otteisiin aiemmin julkaistuista artikkeleista ja muistelmiin. Tarinaa kannattelee (joskin ei mitenkään määrätietoisesti) matka kohti horisontissa siintävää New Yorkin maratonia. Tyyli on viipyilevä ja antaa parastaan, kun Murakami pohtii yksityiskohtia (kuten vastaantulevien juoksijoiden ilmeitä), omia tuntemuksiaan (lihasten jumiutumista ja iän vaikutusta) ja kirjoittamista (“valtaosa, mitä olen oppinut kirjoittamisesta, on lähtöisin jokapäiväisestä juoksemisestani”). Erityisesti Murakamin sulkeiden väliin jättämät ajatukset korostavat hänen rehellisyyttä ja paikoitellen myös itsekriittisyyttä. Kulttuuria paremmin tuntematta on vaikea sanoa, miten hyvin kirjan sielu on kestänyt käännöstä (japanista englantiin).

Äänensävy on isoisämäisen rauhallinen. Mieleen tulee Shawshank Redemptionin kohtaus, jossa ikänsä vankilassa viettänyt James Whitmoren näyttelemä Brooks pääsee vapauteen ja ihmettelee täpärästi autoa väistäessään, miten maailma on onnistunut hankkiutumaan niin kovaan kiireeseen. Brooksin tavoin Murakami katsoo maailmaa ulkopuolisen silmin, kyseenalaistaen ja ihmetellen. Ja rauhallisesti.

Verkkaisuus ja rauhallisuus ei välttämättä miellytä kaikkia, mutta ei ole tarkoituskaan. Murakamin lauseissa vilisee pehmentäviä ilmaisuja (“kind of”, “sort of”) ja toistoa (“as I said earlier”). En ole lukenut Murakamin novelleja, mutta kuulopuheiden pohjalta olen siinä käsityksessä, että laahaava tyyli kevyine lauseineen on osa “sitä taattua Murakamia”. Epävarmat ilmaisut korostavat pohdintojen suodattamattomuutta (vaikka Murakami kertoo loppusanoissa kirjan vaatineen runsaasti uudelleentyöstöä), ja Murakamin kirjoitustyyli on linjassa hänen juoksutyylinsä kanssa: moottori käynnistyy hitaasti ja käy rauhallisesti.

Suurin osa tekstistä keskittyy muuhun kuin juoksemiseen.

Vaikka rauhallinen juoksu mahdollistaa tietoisen pohdinnan, Murakami ei juokse saadakseen ajatuksia kirjoittamiseensa. “Kun juoksen, en ajattele juuri mitään mainitsemisen arvoista. Juoksen tyhjiössä. Tai oikeastaan juoksen saavuttaakseni tyhjiön”, hän sanoo. Mutta kuten saattaa arvata, ajatukset löytävät nopeasti tiensä tähän tyhjiöön. “Juostessani mieleeni ilmestyvät ajatukset ovat kuin pilviä taivaalla. Ne menevät ja tulevat, mutta taivas pysyy”, hän lisää. Juokseminen on Murakamille luonnostaan sitä, mitä meditoimalla yritetään saavuttaa – asioiden ottamista sellaisena kuin ne ovat.

Varsinaisesta juoksemisesta kiinnostuneille on tarjolla hyvin vähän. Vaikka Murakami käykin joitain juoksemisen, valmistautumisen ja jopa juoksukenkiensä yksityiskohtia läpi, suurin osa tekstistä keskittyy muuhun kuin juoksemiseen. Pidän tätä hyvänä asiana – juoksemisesta teknisenä suorituksena lienee kirjoitettu ihan riittävästi. Motivaatiotaan etsivälle orastavalle juoksijalle Murakamilla on sen sijaan paljon annettavaa. Yksi syy What I Talk About When I Talk About Runningin lukemiselle oli se, että ystäväni kertoi lukeneensa kirjan, ja innostuneensa juoksemisesta ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Myönnän, että itsellenikin kävi samoin.

Kun Murakami puhuu juoksemisesta, hän puhuu elämästä. Hän puhuu armollisuudesta, kiitollisuudesta ja vanhenemisesta. Opiskelusta, priorisoinnista ja keskittymisestä. Murakami puhuu toistosta, kivusta ja loppuunpalamisesta.

Tästä kaikesta hän puhuu, kun hän puhuu juoksemisesta.

Kind of.

...tai selaa aiheittain: artikkeli , kirjakatsaus tai podcast .

Heräsikö ajatuksia?

Usein blogeissa on kommentointiosio, jossa kävijät pääsevät jakamaan ajatuksiaan muille lukijoille. Olen jättänyt kommentointimahdollisuuden tarkoituksella pois seuraavista syistä:

  1. Jos blogi on kävijämääriltään maltillinen (kuten tämä), kommentointiosiot ovat usein tyhjiä.
  2. Kommentit ovat harvemmin pitkän ajatustyön tuloksia, vaan enemmänkin nopeita heittoja.
  3. Henkilökohtainen keskustelu on usein antoisampaa.

Kommenttisi ja ajatuksesi ovat minulle tärkeitä. Kannustankin sinua lähestymään minua suoraan ajatuksellasi. Laita sähköpostia minulle. Ne keskustelut, jotka ovat nousseet jostain kirjoituksestani, ovat usein toimineet innostuksena jatkaa kirjoittamista. Kiitos, että jaksatte uskoa ja osallistua.

Jussi Virtanen

Olen suunnittelija, joka on saanut palvella lähes 100 asiakasta, joihin kuuluvat mm. Smartly.io, Nosto, Leadfeeder, Kesko, PwC ja Ruohonjuuri. Aiemmin toimin Venuun brändivastaavana.

Perustamani suunnittelutoimisto Solder auttaa asiakkaitaan rakentamaan maailmanluokan palveluita.

Seuraava
Jussi
Virtanen
Menu